Irkut, nuo anglomaailman pohjalaiset, päättävät päräyttää keleet suunpielistään ja puhdistaa Bostonin mafioista. Poliisin salatoiveen toteuttamiselta ei säästy venäläis- eikä italomafia. Probleema vain on, että käytössä ovat laittomat keinot räikeimmällä mahdollisella tavalla. Voiko moista lahtausta virkavalta hyväksyä? Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Boondock Saints on valtavirtojen ulkopuolinen leffa. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Jenkkilän Bostoniin, voidaan puhua Irkkuleffasta. Luupäinen oman asian ajaminen on esitetty virne naamalla. Vertauskohtia voi hakea Puuta, heinää ja muutama vesiperä –osastolta. Tragikoomiset hahmot selviävät kuin ex-mäkihyppääjä käänteistään ennen karahdusta: vastuu on kaikilla muilla paitsi tekijöillä.
Kyllä lämmittää katsoa hyvää leffaa jossa ei yritetä liikaa. Vaikka veri lentää kuin Tarantinolla, on kokonaiskuva koominen. Kyseessä on taiteenlaji jota harva hyvin hallitsee. Ohjaaja Troy Duffy näyttelijöineen tekee niin. Willem Dafoekin on pitkästä aikaa mies paikallaan. Jopa tosi hyvin. Luonnenäyttelijähän ukko on, ja nyt pääsee näyttelijäpiru irti.
Jos tämä olisi Hollyleffa, olisi joukkoon istutettu vastahakoinen poliisipäällikkö, rikollisten keskinäinen skisma, pakkaa sekoittava missi, näppäriä one-linereitä…ja muita klisekirjaston patenttiteemoja miellyttämään a) tuottajaa b) nolla-aivoisia katsojia. Mutta nämä kuopat vältetään, ja satsaus on tyylissä sivuosanäyttelijöitä myöden. Jopa kepittäjäkeisari Ron Jeremylle oli löydetty oikea paikka.
