Surkeassa Etelä-Amerikan maassa kapitalismi jyrää ja murjoo. Öljy on arvokasta ja tietysti onnettomuuksiakin voi tapahtua. Sellainen on tapahtunut ja Bill O’Brienillä (William Tubbs) on idea joka on nopeampi kuin kalliiden spesialistien tuominen paikalle. Kyynisesti palkataan lähiseutujen kurjista, mutta kansainvälisistä slummeista taitavimmat kuskit, luvataan hyvä palkkio siitä että he riskeeraavat henkensä ja ajavat hengenvaarallista lastiaan 300 mailia hyvin hengenvaarallisilla teillä. Matkaan lähtevät lopulta korsikalainen Mario (Yves Montand), pariisilainen Jo (Charles Vanel) joka on O’Brienin vanha tuttu, italialainen Luigi (Folco Lulli) ja saksalainen Bimba (Peter Van Eyck). Matka on äärimmäisen rasittava ja vaarallinen eikä perillä odottava rahatukku ole niin suuri houkutin virkaintoisen viikatemiehen läähättäessä niskaan.
H.G Clouzot antaa kapitalistiselle, dehumanisoivalle yhteiskunnalle kyytiä. On paljon halvempaa ja nopeampaa maksaa hyvin pohjasakalle joka riskeeraa henkensä rahasta kuin tehdä asiat turvallisesti, sillä nitroglyseriinin paukahtaessa ei kukaan jää kaipaamaan paria kulkuria ja rekkoja ja nitroglyseriiniä voidaan aina hankkia lisää. Kuten myös kulkureita joille ei ainoana vaarana ole pelkkä työ itse, vaan myös voitonriemu.
Hengenvaaralliseen urakkaan rupeava nelikkö tekee vahvaa työtä. Yves Montand Mariona ei petä ja painaa päälle pelostaan huolimatta aikeenaan saada ne rahat. Charles Vanel on suorastaan vastenmielisen pelkurimainen Jo joka lamauttavasta pelostaan huolimatta rupeaa hengenvaaralliseen työhön. Folco Lulli on huoleton italialainen Luigi ja Peter Van Eyck on keskitysleirin kauheudet nähnyt Bimba ja ei sen takia lamaudu pelosta, vaikka taatusti pelkää siinä missä muutkin. Nelikko on silti pelkkää slummeihin vajonnutta kansainvälistä roskajoukkoa ja täysin uhrattavissa.
Alkupuolisko elokuvasta rakentaa henkilöhahmot ja skenaarion ja ajomatkan alettua ei siitä irrota hetkeksikään. Kuoppia, kaatuneita puita ja kiviä riittää joten luvassa on ikimuistoinen ajomatka. Sää on kuuma, hiki valuu ja henkilökemia on tulehtunutta.
Suoraviivainen toimintapläjäys, mutta samalla osoittaa kärjistetysti kapitalismin epäinhimillisyyden. Ihmiset ovat resurssi siinä missä autotkin ja yhtä korvattavissa tarpeen vaatiessa.
