Addams Family, kukapa ei tuntisi sitä legendaarista alkusävelmää… Joka tapauksessa, aiemmin TV-sarjana tunnettu Addams Family siirrettiin taannoin valkokankaalle ja lopputulos oli hyvinkin positiivinen yllätys.
Addamsit elelevät täysin rinnoin omassa huippu-goottisessa kartanossaan. Lapset Wednesday ja Pugsley ovat kokoajan toistensa kimpussa niin giljotiinin kuin miekkojenkin kanssa. Vanhemmat Morticia ja Gomez elävät kiihkeässä suhteessa täysin “onnettomina” ja “kärsien”… Kunnes eräänä päivänä ahneet onnenonkijat lähettävät Addamsien taloon Gomezin kadonneksi veljeksi, Festeriksi naamioituneen Gordonin. Gomez ilahtuu ikihyviksi, mutta pian alkaa hän epäillä jotain… Luvassa on suhteellisen kiero, omaperäinen ja monipuolinen tarina.
Kaikki päänäyttelijät tekevät loistavat roolisuoritukset. Raul Julia ja Angelica Huston ovat loistavia, samoin Christopher Lloyd, eikä lapsissakaan ole mitään vikaa. Kirjaimellisesti murhaavan suloinen Christina Ricci on roolissaan enemmän kuin napakymppi.
Käsikijoitus on hyvä, ohjaus on riittävää ja maisemat kauniit (lue: kolkot, goottiset ja Burtonmaiset). Elokuva viihdyttää täydellä teholla ja siitä pitävät huolen useat persoonalliset ja friikit hahmot, joita elokuvan kuluessa kohdataan, sekä railakkaat tapahtumat, kuten historiaan jäävä splatter-efektein mässäilevä ala-asteen koulunäytelmä. Käsikirjoitus onnistuu laittamaan erillaisia tapahtumia monen TV-sarjajakson edestä tuohon reiluun puoleentoista tuntiin. Elokuvan monipuolisen kirjoituksen takia sen Addamsit ovatkin minulle ne ainoat oikeat.
Kaikenkaikkiaan Addams Family on oikein onnistunut elokuva. Se viihdyttää, mutta yltää myös melkein koskettavuuteen, sillä sisällähän tässäkin teurastusten ja intohimon perheessä sykkii lämmin perherakkaus – Me olemme Addamsit!
nimimerkki: Sano mitä sanot
