Ensin elokuva pyytää katsojia miettimään, onko Henry todellinen ollenkaan. Sitten se tekee virheen näyttäessään Henryn elämää paljastaen, että kyllä vain, hän on todellinen. DVD:n takakannen perusteella elokuvan juonelle oli hyvin tärkeää jättää toistaiseksi mietinnän varaan tämä Henryn todellisuus, mutta itse elokuvassa juoni keskittyy enemmän Henryn perheen ongelmiin.
Elsiä ei olisi tarvittu ollenkaan, jos tarkoitus oli vain kertoa Henryn vanhempien ongelmista ja onnettomasta elämästä. En sanoisi yllätyksettömäksi, mutta sietämättömän tylsää. Se ei selittele itseään, ja on varmaankin tarkoitus, että katsoja jää pohtimaan syntyjä syviä tämän katsottuaan, mutta siinä kyllä epäonnistutaan surkeasti. On totta, että melkein mistään ei saa selvää, varsinkaan juonentapaisesta, mutta enemmän tuli ihmeteltyä sitä, miten taas tuhlasi reilun tunnin elämästään tällaista sontaa katsoen.
Juonella on potentiaalia, sen myönnän. Olisi tästä saanut vaikka kuinka koskettavan ja taiteellisen elokuvan. Takakannessa väitetään, että kyseessä on tarina näkymättömyydestä ja siitä miten haluaa tulla nähdyksi eri tavalla muiden silmissä. Miksi käsikirjoittajalle ei kerrottu tästä ideasta? Ei Henryn äidillekään voinut kuin nauraa.
Tämä elokuva ei vaan toimi. Vika on enimmäkseen kahdessa asiassa. Näyttelijöissä, jotka eivät eläydy rooleihinsa, tai ehkä roolihahmoja ei muutenkaan suunniteltu loppuun asti. Joka tapauksessa leffasta ei saa mitään irti, saati sitten oudoista mutta tylsistä ja paikoin ärsyttävistä hahmoista.
Tapahtumien kulku pilaa koko juonen. Teatteri-ilmaisun kurssilla tämä katsottiin esimerkkinä näyttelijän taidoista ja roolihahmojen aitoudesta. Ei siis mitenkään hyvässä mielessä. Koko luokka sitten vain ihmetteli, että mitä ohjaajat ja käsikirjoittajat oikein olivat ajatelleet. Puolitoista tuntia jonninjoutavia kohtauksia, jotka ovat joko tylsiä ja turhia tai sitten niistä vain ei saanut mitään selvää, vaikka ne olisivat olleet tärkeitä elokuvan niin sanotulle juonelle.
