Demofilo Fidani ehti urallaan ohjata suurimmaksi osaksi westerniä ja komediaa. Joista kumpaakaan hän ei kuitenkaan koskaan yhdistänyt. Tässä teoksessa hän virittää sellaiset karkelot, jossa paukkuu lähes taukoamatta.
Mark Hamilton alias Nevada Kid (Jeff Cameron) palaa kotiin sotareissulta ja saa ikäväkseen huomata, että Hagen jengeineen on polttanut hänen maatilansa ja siinä sivussa koko perhe on tapettu. Nevada Kidin onneksi kostoreissu helpottuu hieman, sillä palkkametsästäjä John (Gordon Mitchell) on saanut kaikki teosta vastuussa olevat henkilöt ylös paperille ja niitähän muuten riittää.
Fidani yhdessä Tonino Riccin kanssa on saanut kasaan melko ohuen, mutta suoraviivaisen käsikirjoituksen. Varmasti suurinosa käsikirjoituksesta on mennyt tapettujen henkilöhahmojen rustaamiseen, sillä heidän kuolemia tässä saa ihmetellä, kun lähes joka nurkassa ammutaan joku pois päiviltään. Fidani on kuitenkin tehnyt ammuskelusta varsin mukavaa seurattavaa hyvillä kamerakulmilla, sekä oikeanlaisilla lähikuvilla. Muutama näppärä ”syöksy ja ammu ilmasta” hetkikin mahtuu sekaan.
Sävellyksestä vastannut Coriolano Gori ei ole tässä parhaimmillaan, mutta tekee hieman alle keskinkertaista työtä tällä saralla. Elokuvan teemakaan ei ole kovin kaksinainen, vaikka sen alku on lupaava. Näytteleminen vajoaakin sitten musiikkia alemmaksi. Fidani ei ilmeisesti panostanut heidän suorituksiinsa, sillä suurin osa heistä ammuttaisiin muutenkin, niin miksi vaivautua. Onhan jälleen roiston roolissa Klaus Kinski, joka erottuu vaaleiden hiustensa lisäksi selkeästi parhaalla roolisuorituksella.
Lyhyt ja paljon ruutia sisältävä western tarjoaa Klaus Kinskin, sekä kasan ruumiita. Tässä ei pahemmin tarvitse miettiä, mutta jos haluaa niin ajan kuluksi voi laskea elokuvaa seuratessa kuinka monelle pitäisi kaivaa kuoppa.
