Lyne on Lyne, vaikka voissa paistaisi. Jokaisessa miehen leffasta löytyvät ne perusominaisuudet, jotka tekevät rainasta Lynen tekeleen: juoni, joka mahtuu kahdelle riville, pääparin riutuva suhde, otos tai useampikin pehmopornoilua ja pisteenä i:n päälle aina niin saman oloinen koskettava liirumlaarummusiikki tragediaa koristamaan. Tämäkään leffa ei poikkea linjasta, vaan rakentuu juuri ko. elementeistä.
Tällä kertaa mukana on annos yllättävyyttä läheneviä vetojakin, mikä nostaa varman päälle tehdyn draaman arvoa. Lisäksi pääosakolmikko (kas vain, taas se kuulu kolmiodraama) vetää kohtuuhienot roolit.
Kaikki alkaa avio-onnen auvoisuudesta, jonka pilvilinnoista pari David (Harrelson) & Diana (Moore) Murphy mätkähtää kipeästi elon asfaltille. Lama tulee, ja arkkitehtina toimivan Davidin ajatus unelmakodista vaihtuu velkakierteeseen. Davidin ehdotuksesta pari päättää hoitaa velkansa kuntoon Vegasissa. Alku onkin lupaavaa kassan näyttäessä voittoa yli 20 000 dollarin verran. Sitten pelurin perikato saapuu ja vie kaiken. Kaksikon rypiessä itsesäälissä, kasinolla oleileva miljonääri J. Cage (Redford) iskee silmänsä Dianaan. Hän näkee tilaisuutensa tulleen ja omaperäisesti tarjoaa miljoona dollaria yhdestä yöstä Dianan kanssa. Aah, niin suorapuheista ja eleganttia porvaristailia.
Seuraavana yönä David ja Diana tekevät sen odotetun ja rankan päätöksen. Rahan mahti voittaa, ja taloudellisen tilanteensa vuoksi miljonääri saa kuulla kyllä-vastauksen. David Murphy on sitä tyyppiä, joka hyppää rotkoon ja sekunti ennen tömähdystä miettii, että ”P**kele, kannattikohan tämä sittenkään?”. Niinpä hän allekirjoittaa sopimuksen ja katsoo kun vaimoa viedään. Ja samalla maailma romahtaa. Vaimon palatessa mikään ei ole ennallaan.
Vain yksi yö näyttää sen, kuinka yhdestä hairahduksesta kasvaa yllättävä tuho, ja se nousee salakavalasti kuin pinnan alla kytevä tuli. Hitaasti, mutta varmasti se polttaa rakennetut sillat takanaan. Mutta palavatko sillat maan tasalle, vai kokoaako arkkitehti Davis sillat niin, että stooriin saadaan onnellinen loppu? Se jääköön salaisuudeksi, ainakin edessä on nyyhkykertomusta, kriisejä ja miljoonan dollarin arvoinen virtahepo.
Leffaa katsellessa jokaviikkoiset pitkävetotappiot tuntuvat arkisen pieniltä, ja pitkäveto pienin panoksin varsin mukavalta vaihtoehdolta J. Cagen pelailun rinnalla. Paikoittaisesta puuduttavuudestaan huolimatta Vain yksi yö on Lynen tyylille uskollinen ja yllättävän hyvä leffa. Siirappiosaston kärkipäätä.
