Sivistyksestäni pitkään puuttunut mestariteos sai vihdoin vietyä aikaa minunkin elämästäni. Valmistin itselleni kadehdittavat puitteet, talo pimeäksi ja kaijuttimet lähes täydelle teholle. Ja sitten yksin sohvalle kolmen karkkipussin kanssa. Ja elokuva alkaa.
Juoni on jo kymmeneen kertaan selitetty, mutta teen sen vielä. Jack Nicholson esittää Jack Torrancea, joka mielii kirjailiaksi ja sen takia pestautuu töihin talvivahdiksi syrjäiseen ja eristäytyneeseen Overlook-hotelliin, jolla on synkkä menneiseisyys takanaan. Jackin ihana ja rakastava vaimo, Wendy, jota ihana Shelley Duvall näyttelee, ei osaa aavistaakkaan mitä vaikutuksia tuolla eristyksissä elämisellä tiettyihin ihmisiin on, mutta poika Danny (Danny Lloyd) tuntuu sen tietävän, hohtavalla tavalla… Eipä siis aikaakaan kun eristys tekee tehtävänsä Jackille.
Elokuva siis perustuu Stephen Kingin kirjaan, josta Kubrick teki oman versionsa suututtaen siten kohtalokkaasti Kingin. Herrathan siis eivät saaneet tätä riitaa sovittua Kubrickin elämän aikana.
Olen lukenut Kingin kirjan ja minusta, sanoi King mitä tahansa, tämän parempaa leffaa tuosta kirjasta ei olisi voitu tehdä. Kingin kirja sisältää niin paljon sellaista asiaa, joka toimii kirjassa, mutta joka tuskin toimii elokuvassa, ainakaan hyvin, joka nähtiin TV-sarjassa Stephen Kingin Hohto.
Tämä elokuva on oikeasti mestarillinen kauhuelokuva. Taideteos alusta loppuun, niinkuin muutkin maestron filmit. Kubrickin ainoaksi kauhuksi jäänyt kultiteos todistaa, ettei kauhuleffoissa aina tarvitse tulla sataa ruumista, eikä ihmisellä välttämättä tarvitse olla mitään asetta ollakseen pelottava. Jackillä kirveskin on vain murhaväline, eikä sitä pelätä, vaan sen käyttäjää.
Roolit ovat kertakaikkiaan täydellisen hienoja:
Shelley Duvallin roolia on kehuttu maailmalla riittämiin, ja hän saa myös minun kiitokseni, mutta eräät ovat haukkuneet hänen ulkonäköään, joka ei muka ole Kingin romaanin mukaisesti kaunis. Minä olen todella erimieltä, sillä Duvallin persoonallinen ulkonäkö on ihastuttava. Miksei persoonallinen voisi olla kaunista? Minusta hän on oikein ihana.
Danny Lloyd varmisti suorituksellaan minusta kaikkien aikojen parhaan lapsinäytteliän tittelin itselleen. Hän ei ole ollenkaan ärsyttävä ylinäytteliä, niinkuin esimerkiksi TV-versiossa tai muut hänen ikäisensä ovat, vaan oikeasti aidonoloinen, todella vakuuttava.
Jack Nicholsonin uran hienoin roolityö on ihan oma lukunsa. Ilmeisesti huumeiden käyttö ja alkoholi ongelma ovat muokanneet hänestä kaikin puolin hieman vinksahtaneen tyypin, jota hänen on todella helppo näytellä, mutta tekee sen kuitenkin täysillä, saaden mukaan paljon näytteliän lahjojaan, joten lopputulos kirjataan yhdeksi elokuvamaailman hullujen kulmakiveksi. Mutta ehkei Nicholson olekkaan hullun oloinen oikeasti, vaan hänen hullut roolinsa kaikuvat katsojan mielessä aina kun näkevät hänet. Yksi lensi yli käen pesän -elokuva saattoi antaa katsojalle pohjan siihen, mutta tämä viimeistään “todisti” sen heille. Nicholsonin rooli on vertaansa vailla. Sellaista ei voi sanoin selittää, se on vain niin aitoa, mestarillista ja oikeasti pelottavaa, niinkuin jos on nähnyt oikeasti hullun ihmisen. Itseasiassa, se on vieläkin pelottavampaa!
Elokuva pitää sisällään Kubrickin taiteellisen tulkinnanvaraisuuden, mikä onkin hyvä leffan kannalta. Elokuvan ilmapiiri on valmiiksi outo ja ne kohtaukset, joita ei kunnolla voi ymmärtä toimivat hienoina sekopäisen tunnelman ylläpitäjinä. Loppujen lopuksi on siis hankala sanoa, oliko hotellissa kummituksia, oikeita ihmisiä vai oliko kaikki vain Jackin hulluuden luomaa mielikuvaa. Onko se yliluonnollista vai pelkkää hulluutta, vain Jackin päänsisällä vai myös muiden nähtävillä? Sekoaako Wendykin kauhusta lopussa? Näystä asioista syntyy kaikille omat tulkintansa, tai ei niitä välttämättä tarvitse ollakkaan. Elokuvan mystisyys ja ymmärryksenrajan rikkovat kohtaukset saavat sen tuntumaan “aidolta” hulluudelta.
Siinä missä 2001: avaruusseikkailu on kaikkien aikojen Sci-Fi-, Kellopeliappelsiini rikos- ja Full Metal Jacket sotaleffa, varmistaa Hohto paikkansa sillä himoitulla parhaan kauhuelokuvan paikalla. Nyt sitten vaan kaikki kumartamaan edesmenneen mestarin luomaa ylivertaista kauhuelokuvaa, jonka veroista ei voi tehdä ikinä.
Se on sekä täydellinen kauhu-, että ihan elokuva. Siinä ei ole mitään vikaa, vaan kaikki on täydellisesti paikoillaan, mestarillisen varmasti ja jopa enemmänkin. Pelkkä täydellisyys ei riitä, koska mestarillisuutta ei voi mitata, eikä sillä ole kattoa. Tämä elokuva pyrki täydellisyyteen, mutta olikin enemmän. Sitä ei voi sanoin kuvata, se on nähtävä.
Kiitos Kubrick, kiitos Nicholson, kiitos King, kiitos Duvall, kiitos Lloyd, teidän ansiostanne syntyi maailman kaikkien aikojen paras kauhuelokuva, sekä yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista.
nimimerkki: Sano mitä sanot
