Omistan Miami Vicen kaudet 1-4 ja isoveljellä on sitten ne kaikki ja hänhän ei tietenkään suostu antamaan minulle 5. tuotantokautta lainaan, joten pitää kai sekin sitten hankkia itselleni. No niin itse asiaan. Tiesin, että sarja oli saanut paljon kehuja monelta taholta, joten toivoin, että sarja olisi jotain todella mullistavaa. En erehtynyt luuloissani ja nyt kun olen katsonut sarjan 1. tuotantokauden kolme kertaa on aika rustata siitä arvostelu.
En ala juonesta sen enempää selittämään, kun se on hienosti jo kerrottu edellisessä arvostelussa, mutta sen sanon, että sarjan pilottijakso jää historiaan loppunsa ansiosta. Phil Collinsin ”In the Air Tonight” soi taustalla, kun Crockett ja Tubbs ajelevat Miamin yössä ja aikovat tasata tilit huumepomo Calderonen kanssa. Pilottijakson jälkeen tulee perä perään mitä mahtavimpia jaksoja, joissa on tuttuja vierailijoita, kuten Pam Grier ja nuori Bruce Willis. Tuotantokauden parhaimpiin jaksoihin kuuluu The Maze, Evan, Brother’s Keeper, Smuggler’s Blues (vierailijana Eaglesin Glenn Frey).
Sitten mielipiteisiin. MV on ehdottomasti maailman paras sarja mitä maa päällään kantaa. Jotkut ovat samaa mieltä ja jotkut sitten ei. Se mikä tekee Miami Vicesta parhaan sarjan ovat mm. kauniit naiset, autot, Don Johnsonin ja Michael Thomasin kemia ja tietty muoti ja pastellivärit. Sarjan muotihan mursi paljon seiniä ja ihmiset alkoivat ottamaan pukeutumiseensa mallia Crockettin ja muiden pukeutumisesta.
Sarjassa on toimintaa riittävä määrä, vaikka sarja ei olekaan pelkkää räiskintää. MV on enemmänkin rikosdraama kuin toimintaa. Suurin osa toimintakohtauksista on hidastettu, joka luo tiettyä mahtavuutta. Crockett kääntymässä juuri viime hetkillä ampumaan pahiksen. Aah…
Don Johnson on sarjan kantava voima Edward James Olmosin rinnalla. Crockett on rähjäinen rantapummikyttä, jonka avioliitto on hajonnut hänen työnsä takia. Crockett pitää yllään myös sarjan hienoimpia vaatteita ja ajaa Ferrari Daytonalla, Rayban Fayfairerit päässään. Olmos taas on kylmän viileä Castillo, joka vetää naruja poliisiasemalla. Mieheltä ei paljon tunteita löydy ja se huomataan pian. Kyllähän Thomaskin hyvää työtä tekee, mutta jää näiden kahden varjoon.
Miami Vicea voi suositella kaikille ihmisille, jotka pitävät poliisisarjoista, mutta voin sanoa, että tämä ei ole ihan tavallinen kyttäsarja. Kiitos Michael Mannille ja Anthony Yerkovichille, kun he loivat tämän parhauden
