Sergio Leone, joka sai paljon uutta aikaan länkkäririntamalla, loihti massiivisen gansterielokuvan, jonka katsomista kammoksuin kauan sen pituuden takia. Mutta nyt, kun olen sen katsonut, voin todeta, että Leonen tyylissä oli jotain todella omalaatuista, jotakin, mitä muut ohjaaja eivät ole lukuisista kopiointiyrityksistä huolimatta pystyneet tallentamaan omalla nauhalleen. Leonen elokuvissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Elokuvan alkukin todistaa tämän faktan hienosti lähes puolituntisella osuudella, jossa ei paljon dialogia viljellä, vaan kuvat puhuvat puolestaan.
David Aaronson (De Niro), joka myös Noodlesina tunnetaan, pomottaa pientä poikaporukkaa, joka tekee satunnaisia rikoksia. Heistä tulee myöhemmin yhä suurempia vaikuttajia, mutta etten paljastaisi juonen kannalta mitään tärkeää, jätän juoniselostuksen lyhyeksi. Elokuva sisältää ajallisia hyppäyksiä nuoruudesta vanhuuteen, jotka toimivat hienosti, valottaen samalla kaikkia taustoja. Once Upon a Time in American pituus onkin sitten massiivinen ja moni saattaakin jättää leffan katsomatta pelkästään pituuden takia. Tässä kohtaa olin täydellisen yllättynyt, sillä elokuva ei todellakaan tunnu lähellekään lähes nelituntiselta.
De Niro, muut loistavat näyttelijät ja Sergio Leonen ohjaus pitävät todella hyvin katsojan ruudun edessä. Joskus hieman yli tunnin pituinen leffa voi tuntua ylipitkältä, joskus likemmäs neljää tuntia lähentelevä taas liian lyhyeltä. Tämä tuntui melkein liian lyhyeltä, sillä olisin sinne viidenteen tuntiinkin asti katsella hienoa ja erinomaista toteutusta, jossa kaikki asiat on otettu erityisen hyvin huomioon.
Once Upon a Time in America päihittää kaikki muut näkemäni Leonet, niin Hyvät, pahat ja rumat, Vain muutaman dollarin tähden ja Huuliharppukostajankin. Tässä on vaan sitä jotain, mitä ei pysty selittämään. Once Upon a Time in America on mafialeffojen kuningas, jossa on loistava, ikimuistoinen tarina.
Itselläni oli aluekooditon versio tästä elokuvasta, joka oli jaettu kahdelle levylle. En tiedä, onko Suomessa sama versio, mutta tämän levyn kuvanlaatu on hyvä. Äänenlaatukin, joskin aika paljon monomainen. Extroja ei hirveästi ole, mutta elokuva itsessään korvaa kaikki pienet puutteet.
nimimerkki: Viisas
