Buck Howard saattaa olla mahtava, mutta sen lisäksi hän on paljon muutakin. Elokuvan perusteella mieleen tulevat ainakin seuraavat adjektiivit: itsekeskeinen, äkkipikainen, oikukas, pihi ja kärsimätön sekä lahjakas, inspiroiva, kohtelias, hurmaava ja voittaja. Leffa perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Sean McGinlyn kokemuksiin Uskomattoman Kreskinin kiertuemanagerina. Hänhän on edelleen toimiva mentalisti, joka varsinkin menneinä vuosikymmeninä paistatteli julkisuuden valokeilassa. Buck Howard on satiirinen versio Kreskinistä ja häntä esittää aina loistava John Malkovich.
Isänsä painostuksesta lakia opiskelemaan mennyt Troy Gable (Colin Hanks) kyllästyy pänttäämiseen päättäen kokeilla seuraavaksi jotakin muuta. Hän näkee lehdessä ilmoituksen, jossa viihdetaiteilija hakee kiertuemanageria ja sopii tapaamisen tämän avustajan kanssa. Paikan päällä syntyy nolo tilanne, kun Troy ei tunnistakaan ex-julkkista Buck Howardia, joka kuvittelee edelleen olevansa parasta mitä maa päällään kantaa. Yritteliäs Troy saa kuitenkin työtä huomaten pian ettei Buck raukalla mene kovin hyvin hänen joutuessa esiintymään pienille yleisöille tunkkaisissa teatterisaleissa.
Härkäpäisyydellä sekä sisulla varustetun Buckin luotto varmaan paluuseen parrasvaloihin ei himmene vaikka vastoinkäymiset koittelevat jatkuvasti muun muassa ivaavan lehtijutun ja eroavan avustajan muodossa. Buck kun ei ole se kaikkein helpoin henkilö kenen kanssa tulla toimeen. Troy kuitenkin alkaa välittämään vanhasta viihdetaiteiljasta, jonka taidot ovat tallella, mutta suurin kansanosa unohtanut. Kuviin astuu vielä hemaiseva asiainhoitaja Valerie (Emily Blunt), jonka apua kaivataan suuren paluuesityksen järjestämisessä, johon Buck on hionut uuden ällistyttävän tempun. Seuraavaksi syntyykin romanssinpoikanen Valerien ja Troyn välille…
Lienee jälleen kerran tutuinta aloittaa pilkkominen näyttelijöistä. John Malkovich on nimiroolissa aivan kertakaikkiaan loistava. Menisin jopa niin pitkälle että väitän roolisuorituksen laadun hipovan Oscar-ehdokkuutta. Ristiriitaisen monimutkaista hahmoa tulkitsevan Malkovichin vimmainen esitys on herkkua silmille ja korville muita aisteja unohtamatta. Elokuvan tarina on kuitenkin rakennettu Colin Hanksin henkilön ympärille, mikä on mielestäni selkeä virhe. Kliseisen suuntaa hakevan nuoren konstruktio varustettuna vaativalla isällä (Tom Hanks, myös oikeassa elämässä näyttelijän isä) laskee elokuvan toimivuutta. Eikä sekään sinänsä vielä mitään jos nuorempi Hanks osaisi näytellä edes välttävästi. Nyt häntä ja vaikkapa hiekkasäkkiä vierekkäin vertailtaessa eroja näyttelemisessä voi olla vaikea huomata. Tai no, Colin luultavasti hengittää.
Sivuroolit nostavat onneksi leffaa mukavasti ylöspäin. Ihanainen Emily Blunt säkenöi jälleen ja Tom Hanksin viisiminuuttinen ruudulla kahdessa kohtauksessa on myöskin rautaista laatua. Ricky Jay Buckin luottokätenä laskettaneen lisäksi onnistujien joukkoon. Sen sijaan Steve Zahnin valinta viiksivallun maalaisjuntin rooliin yhteen päähenkilön kiertueen pysähyspaikoista on huono, sillä pienestä roolistaan huolimatta Zahn onnistuu vain ärsyttämään suuresti. Eikä kyseisellä hahmolla sitä paitsi ole oikein kunnollista funktiota tarinassa. Toisaalta saivathan tekijät sillä vielä yhden tunnetumman nimen leffaan mukaan jos tavoitteena tällä keinoin oli herättää enemmän huomiota potentiaalisissa katsojissa.
Pätkän genreksi on tässäkin tapauksessa määritelty ensisijaisesti komedia, joskin sellaiset ainekset pysyvät satiirisesta otteesta huolimatta melko kiltillä tasolla, mikä ei tällä kertaa ainakaan minua häirinnyt. Itse Buckin esiintymiskohtaukset on tehty hienosti, niitä katseleekin mieluusti Malkovichin tehdessä työtään sata lasissa. Mahtavan Buck Howardin alkutekstit ovat myös kiitettävän kekseliäät sekä hauskat virittäen katsojan oivasti letkeään tunnelmaan. Kieli poskessa tehty elokuva seurailee sangen tarkasti valittuja paloja esikuva Kreskinin elämästä kääntäen niitä viihteen muotoon sopivaan tyyliin.
Yhteenvetona joudun toteamaan, vaikka harvemmin sanon näin, tämä leffa olisi saanut olla pidempikin. Tässä tapauksessa alku-ja keskikohdistaan, sillä lopun hienoksi tarkoitettua mysteeriä Buckin taikuuden sekä huijauksen suhteesta ei olisi tarvinnut ensin ympyröidä, sitten osoittaa, alleviivata ja lopuksi vielä kärjistää. Joka tapauksessa kyseessä on erittäin hyvä viihdeleffa, jonka suurin ansio on John Malkovich ja huonointa antia Colin Hanks. Ilman viimeksi mainittua leffa olisi saanut neljä tähteä. Nyt on tyytyminen puolikaaseen vähemmän.
