Imaginaerum on Nightwishin samannimisen albumin pohjalta tehty elokuva, jossa musiikin maailma on tärkeässä osassa. Täytyy sanoa, että olen Nightwishin fani ja olen odottanut elokuvaa innolla jo pitkän, pitkän aikaa. Näin odotuksen viimeisellä suoralla ehti innostus jo hieman kadota. Aloin pelätä, että tulen pettymään elokuvaan pahasti. Kun nyt elokuvan lopulta näin, niin en pettynytkään. Se ei ollut aivan mitä olin odottanut tai toivonut, mutta se tarjosi kuitenkin hienon elokuvakokemuksen ja avasi myös koko albumin tarinaa.
Nightwishin mahtipontisesta musiikista ja elokuvan maagisesta unimaailmasta huolimatta, Imaginaerum kertoo varsin maallista tarinaa. Se kertoo päähenkilö Tom Whitmanin elämäntarinan: hänen varsin traumaattisesta lapsuudestaan ja isäsuhteestaan, ja siitä miten se kaikki on vaikuttanut hänen elämäänsä sekä suhteeseen oman tyttärensä kanssa. Elokuvan varsinainen teemasana onkin isäsuhde. Se, onko tarina loppujen lopuksi niin kiintoisa, riippuu katsojasta. Itsestäni tarina ja sen kerronta olivat kiehtovia.
Imaginaerumin juoni on oikeastaan rakennettu varsin taidokkaasti. Tomin elämäntarinaa kerrotaan pala palalta, josta katsoja saa itse koota tarinan mielessään. Pidin siitä, että katsojaa arvostettiin tällä tavalla, mikä ei nykyisissä Hollywood-melskeissä ole tapana.
Toisaalta katsoja saa olla varsin tarkkana, että löytää kaikki palat ja että osaa liittää niitä yhteen suuremmaksi kuvaksi. Jos käy niin, että tippuu elokuvaa katsoessa kesken matkan vaunusta tai jää vaunuista pois jo heti sumuisessa alussa, niin elokuva tulee olemaan todella sekava ja matka pitkä. Liikkuvaan vaunuun on myöhemmin vaikea enää päästä. Elokuvan ymmärtäminen täysin vaati varmaankin useamman katselukerran.
Imaginaerumissa liikutaan melko sulavasti Tomin unimaailman ja todellisen maailman välillä. Unimaailma on sekava, erikoinen ja maaginen, mutta loppujen lopuksi se koostuu vain vertauskuvista. Elokuvassa onkin varsin hienoja vertauskuvia muistoille, vanhenemiselle, dementialle, hulluudelle ja muille asioille, jotka Tomin elämäntarinaan liittyvät. Kaikille unimaailmassa oleville asioille löytynee selityksensä. Imaginaerum onkin pintansa alla varsin psykologinen elokuva.
Unimaailman avarista maisemista huolimatta, elokuvan tapahtumat pyörivät melko pienessä piirissä. Elokuvan dialogi ei ole niin taidokasta ja usein sortuu olemaan melkoista selittelyä. Esimerkiksi Tomin tyttären ja heilan käymät keskustelut yhtä huonetta kiertäen toivat elähdyttävästi mieleen saippuaoopperat. Välillä dialogi taas oli ylimenevän filosofista. Onneksi unimaailman maisemat ja tunnelmat vaihtuvat tiuhaan. Ja elokuva osaa pitää otteessaan.
Näyttelijät hoitavat roolinsa kohtuullisesti, mutta mitään erityisen taidokasta ei nähdä. Lapsinäyttelijät onnistuvat roolissaan, mutta eivät ole mitenkään erityisen hyviä. Toisaalta on varmasti ollut hankalaa eläytyä vihreän seinän edessä, kun tapahtumatkin ovat melko omituisia.
Bändin jäsenet näkyvät elokuvassa vain muutaman kerran taustalla, ja oikeastaan hyvä niin. Vain Tuomas Holopaisella on elokuvassa näkyvämpi rooli, kun hän esittää keski-ikäistä Tomia. Elokuvallisesti kyllä hänkin tuntuu roolissa hieman hassulta ja siihen kuulumattomalta.
Visuaalisesti Imaginaerum on hienoa seurattavaa. Suuri osa taustasta on tehty tietokoneella, jonka graafinen taso on hyvä. Osa animaatioista ja efekteistä ovat kuitenkin hieman heikompia. Esimerkiksi koko elokuvan ajan vilahteleva lumiukko ei oikeasti näytä lumiukolta. Toisaalta eihän elokuvan budjetti ole läheskään mitään suurtuotantojen tasoa. Siihen nähden on onnistuttu hyvin. Visuaalisia tehosteita siirtymissä ja äänellisiä tehosteita on osattu käyttää.
Ja sitten se musiikki. Musiikkia soi elokuvassa lähes taukoamatta. Silti Imaginaerum ei ole musikaali. Nightwishin vaihtelevat melodiat tuovat mukavasti tunnelmaa ja mahtipontisuutta elokuvaan. Kaikkia albumin kappaleita ei kuulla elokuvassa, eikä yhtään kappaletta soiteta kokonaisuudessaan. Silti kappaleet tulevat hyvin esille. Paikoin ne kuitenkin tuntuvat irrallisista ja toisarvoisilta. Varsinkin silloin kun gramofonista soi kelttirokkia.
Imaginaerum on mahtipontinen, mutta varsin onnistunut teos. Vahvan tarina, visuaalisuuden ja Nightwishin musiikin yhdistymä toimii. Imaginaerum on hieno elokuvakokemus katsojalle, joka pitää sen tyylistä ja musiikista. Se tulee olemaan vuoristorata-ajo hyvässä tai pahassa.
