No jaah… Mitäs tästä nyt sanoisi. Kovasti kehuttu, vielä kovemmin mainostettu ja todella kalliiksi tullut TV-sarja. Jos tätä katsoisi vaikka vain yhden jakson ja antaisi homman viedä mukanaan, tätä voisi pitää vaikuttavana. Mutta kun katsoo muutaman jakson lisää ja ajatuksella, huomaa että mahtipontisen tuotannon ja mammuttibudjetin alta löytyy hyvin keskinkertainen sarja ilman suurempaa ideaa.
Otetaan ne hyvät puolet ensin. Musiikki on hyvää ja mahtipontista, sekä myös lievästi koomista olessaan yksi klišeisimmistä “pseudoroomalaistunnareista” milloinkaan. Moista meininkiä ei ole kuultu sitten Ben-Hurin! Lavasteet ovat mykistävät, minkähänlaisen valepikkukaupungin tekijät ovat saaneet rakentaa niitä varten. Näyttelijätkin ovat kautta linjan hyviä, joskin osa on hiukan persoonattomia rooleissaan. Tämä tosin on ymmärrettävää sarjan käsikirjoituksen puitteissa, varsinkin kun tuon ajan hahmoihin luulisi olevan todella vaikea eläytyä.
Sitten ovatkin luvassa huonot puolet. Päällimmäinen niistä on käsikirjoituksen onttous. Rooma perustuu kuulemma osittain todelliseen historiaan. Voi olla, mutta kyllä historialliset elokuvat/TV-sarjat saavat minun puolestani sisältää ihan älyllisenkin juonen. Juonessa ei ole suurtakaan tolkkua vaan se on sarja toisiinsa miten kuten liittyviä tapahtumia. Väkivaltaa on reippaanlaisesti, ei sillä nyt varsinaisesti mässäillä eikä mistään “Cannibal Holocaustista” ole kyse mutta välillä se tuntuu kuitenkin olevan turhan olennaista. Toinen ylitsepursuava asia on seksi. Sekä väkivaltaa että seksiä viljellään runsaahkosti ja suurimman osan ajasta aivan turhaan.
Loppujen lopuksi Rooma ei jätä paljonkaan käteen. Se on jälleen yksi osoitus siitä että komeat tehosteet, ison budjetin puitteet ja iso mainoskampanja eivät korvaa hyvää käsikirjoitusta ja mielenkiintoista juonta. Juuri siitä syystä Rooma jääkin monen muun, visuaalisesti ehkä latteamman mutta sisällöllisesti satakertaisen vanhemman sarjan ja elokuvan varjoon.
