Neljä lukiolaista tyttöä päättää liittyä koulunsa musiikkikerhoon pelastaakseen sen lakkautukselta, ja bändin kitaristiksi päätyy vieläpä nelikon vähälahjaisin jäsen, jolla ei ole lainkaan aikaisempaa kokemusta kitaransoitosta. Näistä lähtökohdista alkaa samannimiseen mangaan perustuva K-On! [keion] anime, ja kun tuottajana on Haruhin ja Clannadin kaltaisista mestariteoksista tunnettu Kyoto Animation, odotukset olivat korkealla.
Slice of lifessä harvalla asialla on niin paljon merkitystä kuin päähenkilöiden pidettävyydellä ja samaistuttavuudella. Siksi Keionin tyttöjen paperinohut persoonallisuus ja geneerinen, kuin jostain halpatuotantoanimesta kopioitu luonne pilaakin katsomiskokemuksesta paljon. Hahmoihin ei voi väkisinkään samaistua, ja vaikka kuinka yrittäisi, ei yhdeltäkään löydä luonnetta johon kiintyisi – lukiotytöistä kertovalle animelle erittäin tärkeä ominaisuus.
Musiikkiteemasta irtoaisi vaikka kuinka paljon hyvää huumoria, mutta se on tehokkaasti jätetty hyödyntämättä. Keionin huumorin yleisin aihe onkin kitaristin yksinkertaisuus ja basistin pantsujen vilahtaminen. Sarjan juoni koostuukin lähinnä teen juonnista ja kakun syönnistä kerhohuoneessa, ja moneen kertaan nähdyistä kliseistä kuten kesänvietosta rannalla, koulun festivaalista, ja kaikista muista asioista mitkä on nähty aikaisemmin jokaisessa geneerisessä lukioon sijoittuvassa animessa.
Keionia en missään tapauksessa voi suositella kellekään animesta kiinnostuneelle. Jotkut haluavat animelta pelkästään söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita, mutta K-On! ei ole edes siinä hyvä kaiken koheltamisen ja suorastaan ärsyttävien henkilöiden takia. Sarjan huonoudesta tekee anteeksiantamatonta se, että sen on tuottanut yksi Japanin parhaista studioista, jolla on kokemusta myös komediasta. Jos siis pidät hyvästä huumorista, animesta ja rock-musiikista, kannattaa kiertää K-On! kaukaa.
