Toisen maailmansodan pauhatessa Euroopan mantereella kuin raivotautinen jääkarhu, käy Yhdysvallat toisenlaista sotaa kotirintamalla. Sotaa juutalaisia vastaan. Aitiopaikalta tätä Davidin ja Goljatin taistelua seuraa Lawrence Newman(William H. Macy), joka samalla tavoin joutuu silmätikuksi, koska ei satu vain olemaan yhtä antisemitistinen kuin muut Brooklynin asukkaat. Asiaa ei auta, että naapuruston wannabe-natsit ovat aikeissa puhdistaa lähiön koukkunokkarotista ja Lawrence on ainut, jolla on, lievästi sanottuna, epäilyksiä tämän suhteen.
Focus on piristävän erilainen katsaus ihmisiin, jotka venyttävät itsensä sankarillisiin suorituksiin yhteisön paineen alaisina. Monien samankaltaisten draamojen tapaan tekojen seurauksia ei näytetä, kuten uhrit ne näkevät, vaan teemaa tarkastellaan maltillisen tyynesti pitkällä aikatähtäimellä sivustaseuraajien vinkkelistä. William H. Macy on tässä suhteessa mainio valinta hillityksi Lawrence Newmaniksi, joka haluaa vain elää ja antaa muiden elää rauhassa katsomatta kyseisten henkilöiden ihonväriin tai uskontoon. Hän uskoo, että ketään ei saisi tuomita pelkän nimen tai sukujuuriensa takia, muttei siltikään haluaisi leimautua juutalaiseksi – silmälasit kun näyttävät olevan varma merkki siitä. Hän periaatteessa edustaa maltillista ihmistä, jonka mielenlaatu kulkee laumasielun ja yksilön välillä.
Niin, maltilliset ihmiset, jotka eivät halua muuta kuin paeta kaikkea vastuuta. Ne, jotka haluavat vain sulkea silmänsä kaikelta pahalta ja avata ne, kunnes paha koskettaa heitä. Heitä Newman edustaa. Ihminen, joka on kuin tiukalle viritetty köysi kahden ääripään välissä ja jompikumpi on pakko valita. Hänen on pakko tehdä valinta Davidin ja Goljatin välillä. Salaisesti hän tietää, että Goljat ei tule koskaan olemaan tyytyväinen niin kauan kuin maailmassa on yksikin hengittävä juutalainen tai edes heistä muistuttava ihminen. Nämä juntit eivät välitä, vaikka olisit yhtä valkoinen kuin he, sillä niin kauan kuin et halua hurrata näille onnettomille heikkopäille, olet heille yhtä kuin juutalainen. Lawrence käy suunnatonta sisäistä taistelua arvoista, joita hän haluaa puolustaa.
Arthur Millerin kirjaan pohjautuva Focus on mainio ajatuksenkirvoittaja ihmisen valinnoista ja ääriliikkeiden luonteesta. Väkevät ainekset sulautuvat paremmin kuin hyvin silmiä hivelevään esikaupunkimaisemaan, missä kaikki tuntevat toisensa ja toistensa asiat. Se rakentaa paineensa ja ahdistavuutensa hienosti ja vakuuttavasti aikaan ja paikkaan, missä vapauden puolustajan uskomme 1940-luvulla asuneen. Tarttuessaan suurin asioihin Focus kuitenkin epäonnistuu muovaamaan tarinasta mitään elämää suurempaa, vaikka maalaakin varsin pelottavia kauhukuvia seinille. Se vihjailee hennosti ja on ehkä liiankin hienovarainen, mutta sinnittelee varsin urheasti keskinkertaisuuden paremmalla puolella, pitkälti Macyn tunnepitoisen suorituksen ansiosta.
