Moustapha Akkad palautti Halloweenit ja etenkin Michael Myersin valkokankaalle vuonna 1988 Halloween 4:n muodossa. Vuotta myöhemmin jatkettiin näillä näkymin loppumatonta Halloween-sarjaa Halloween 5:lla, joka suoraan sanottuna jatkaa siitä mihin edeltäjänsä jäi vähän samaan malliin kuin Halloween 2 ykköstä.
Halloween 5 kertaa aluksi pikaisesti Halloween 4:n loppuratkaisut ja vaihtaa sitten ykskaks-yllättäen aivan uusiin tapahtumiin. Siinä näytetään miten Michael Myers pelastautuu häntä jahdanneilta poliiseilta raahautumalla läheiseen jokeen. Virta kuljettaa murhamiehen syrjäisen mökin luokse jossa asuu vanha erakko. Heikentynyt Myers pökrää ja jää niille sijoilleen, on vuoden tajuttomana ja liikkumatta kunnes sitten taas virkoaa kun Halloween on ovella.
Michael päättää aloittaa jälleen uuden verilöylyn mutta tällä kertaa hän ei pääse yllättämään täysin puskista. Häntä osataan jo odottaa, koska käy ilmi että nelos-osasta tutulla Jamie Lloydilla (Harris) on telepaattinen yhteys kalpeanaamaiseen enoonsa, ja hän tietää missä Myers iskee seuraavaksi. Tämän saa tietää myös tohtori Sam Loomis (Pleacence), joka yrittää saada väkisin pienen tytön puhumaan ja sitä kautta pysäytettyä sarjamurhaajan. Kauaa ei aikaa kuitenkaan kulu kun alkaa taas päitä putoilla Haddonfieldissa, pyhäinpäivän aattona. Lisäksija maisemiin ilmestyy myös mystinen mustapukuinen mies joka ei kuitenkaan ole Myers…
Niinpä niin. Meininki on melko samaa kuin aikaisemmissakin Halloweeneissa. Meininki on yhä kutkuttavan jännittävää ja synkkää tyyliin Halloween 1,2&4, mutta ruumiita tulee taas paljon enemmän kuin nelosessa, “Perjantai 13.-tyylillä”. Leffan alku on sellaista mukavaa horrorfiilistelyä kuten legendaarinen ykkös-osa. Michael kyttäilee Rachelia ja tämän bilettäviä ja sekstaavia kavereita. Lopulta Myersin meno menee harmillisesti Jasonimaiseksi loputtomaksi silpomiseksi, mutta ei se niin haittaa.
Halloween 5:n näyttelijät tekevät melko rutiinimaisen suorituksen. Eli ei huonosti, muttei kyllä mitenkään loistavastikaan. Donald Pleacence vetää Loomisin roolinsa mainiosti, siinä todella on mies joka osaa esittää miestä jolla on jo paha pakkomielle napata Michael Myers. Se vaan ottaa pannuun, kun Loomis hokee taas sitä samaa “Hän ei ole ihminen vaan kävelevä pahuus!”. Muista näytteiljöistä ei oikein saa sanottua mitään sen suurempaa. Harris on ihan ok, mutta hänen osuutensa on inhottavasti vain itkua ja kiljumista. Ellie Cornell tekee hyvän suorituksen vaikkei kauaa leffassa viihdykään.
No, mitä jää käsiin kauhuklassikon neljännestä jatkiksesta? Tunnelmat ovat siis loisteliaan synkät. Ajoittain jännitys ja tunnelma ovat samanveroisia kuin alkuperäisessä Halloweenissa. Myös Michaelin naamariin on saatu taas uutta ilmettä hieman tökerön “Halloween 4-maskin” jälkeen. Halloween 5 on perushyvä kauhupätkä, joka peittoaa kevyesti ainakin Halloween H20:n ja Resurrectionin. Jos kestää kunnon verilöylyn syynäämistä, Halloween 5 putoaa kympillä. Kaikin puolin mainio esimerkki siitä että 80-luvulla niitä kauhuleffoja osattiin tehdä. Jopa niiden jatko-osia.
nimimerkki: Movie Myers
