Monet musikaalit, maailmaa syleilevät rockballadit ja Ameriikoissa suositut patrioottiset marssilaulut saavat osansa tässä Trey Parkerin ohjaamassa ja hänen sekä musikaalisäveltäjä Mark Shaimanin (mm. Hairspray) säveltämässä musikaalianimaatiossa “South Park: Bigger, Longer & Uncut”.
Jotenkin tuntuu, että varsinainen juoni tässä kokonaisuudessa on sinänsä yhdentekevä, vaikka sellainenkin elokuvasta löytyy. Pieruhuumorielokuva villitsee lapset kiroilemaan ja syy on luonnollisesti Kanadalaisten. Seurauksena on rakkaiden naapureiden välinen sota, jonka lapsukaiset sitten haluavat estää.
Elokuva mielestäni hengittää nimenomaan parodiallisten musikaalikohtausten ansioista. Niissä on selkeitä lainauksia ja viittauksia moniin teoksiin: mm. elokuvan alkunostatus vehreine vuorimaisemineen on aivan kuin Sound of Musicista ja lasten kapinakohtaus (“la resistance goes on…”) on kuin Les Miserablesista. Monet kohtauksista ovat hersyviä. Oma suosikkini on Mr. Mackeyn “It’s easy mmmkay”, jossa kuraattori harjoittaa hieman kyseenalaisella tavalla puhetapavalistusta täysimittaisen kuoroensemblekohtauksen keinoin. Mieleen jäi myös sarvipäisen ja lihaksikkaan Tuonelan valtijaan kaihoisa rockballadi “Up there” lopun falsettinostatuksineen.
South Park ei elokuvanakaan sovi tosikoille, sillä se pilkkaa järjestelmällisesti kaikkea mahdollista, erityisesti tietenkin tuotantomaataan. Huumorintajulla varustetun musiikinystävän kannattaa elokuva katsoa, jos se on aikanaan jäänyt välistä.
