Detroitin poliisi turvautuu työtaisteluun OCP:tä vastaan ja synteettinen Nuke-huume aiheuttaa laajamittaista laittomuutta em. työtaistelun kanssa. Vakavasti invalidisoitunut ja onnistuneesti kokovartaloproteesiin sopeutunut Alex Murphy (Peter Weller) ja tämän työpari Anne Lewis (Nancy Allen) ovat rikkureita, mutta koska kokovartaloproteesi on OCP:n toimittaman RoboJepari-ohjelman tuotos ei vaihtoehtoa paljoa ole. Onnistunut tuote vaatii tuotekehittelyä firmassa ja messias-kompleksinen Cain (Tom Noonan) varmistaa että Nukea tulee markkinoille.
Frank Miller, kyvykäs sarjakuvien kirjoittaja toimitti tarinan RoboTinanapin uudesta tutkinnasta ja Walon Greenin avulla se muodostui Irvin Kershnerin ohjattavaksi elokuvaksi. Luvassa on siis rankkaa meininkiä laittomassa suurkaupungissa jonka konnat ovat oppineet että poliisilaitoksella on luodinkestävä, kovan työmoraalin omaava RoboSkoude töissä. Mustaa komediaa ja ankaraa satiiria on luvassa yhtiökieroilusta, riemuidiooteista päätöksistä ja Ukon (Dan O’Herlihy) ajaman yksityistämisen aiheuttamista ongelmista. Vastapainona on myös inhimillisyyden hetkiä jotka antavat vastapainoa rankalle meiningille mistä RoboKissalan Poika tunnetaan.
Peter Weller on Alex Murphy joka suunnattoman vastuullisena selviytyi massiivisesta traumasta ja jatkaa työtään kovalla tehokkuudella. Nancy Allen on luotettava työpari ja kaikilla tavoilla eksoottinen RoboKyttä on osoittautunut ehdaksi työtoveriksi mitä ylikonstaapeli Reed (Robert DoQui) pitää arvossa. Tom Noonan on pähkähullu narkomaani jonka mieli kieppuu mutkikkaassa harhamaailmassa, mutta Dan O’Herlihy on leffan isompi roisto olemalla täysin piittamaton päätöksiensä inhimillisestä hinnasta. Roolituksia ei voi moittia ja tekninen toteutus ei myöskään nikottele liikaa.
Hyvä meininki ja muutamia oivalluksia omaava käsikirjoitus antaa RoboKesta 2:lle katsomiskelpoisuutta ja se toimii mainiona toimintapläjäyksenä. Ilman suunnatonta edeltäjäänsä se olisi vielä parempi.
