Black Lakessa kuolee sukeltaja, ja ruumiista löydetään matelijan hammas. Käy ilmi että järvessä asuu aasialainen, valtava krokotiili, joka on ilmeisesti uinut järveen (uinut!?!) Aasiasta asti. Sitä pyydystämään hankitaan petoeläimiin erikoistunut Kelly (Bridget Fonda), omalaatuinen krokotiiliasiantuntija Hector (mahtava Oliver Patt) sekä seriffi Hank Kenough (Brendan Gleeson) apulaisensa (Bill Pullman) kanssa.
Se juonesta. Sehän on täysin älytön, vai mitä? Siis että aasialainen krokotiili on uinut Pohjois-Amerikan sisävesiin? Kaikeksi onneksi elokuva ei kuitenkaan nojaa liikaa juoneen, vaan huumoriin ja näyttelijöihin. Tätä elokuvaa ei kannata katsoa tosissaan, sillä tämä ei ole kauhua vaan komediaa. Ja sellaisenaan mainiota aivot narikkaan-viihdettä. Huumorilla ei mässäillä liikaa, ja vitsit ovatkin hyviä ja erinomaisesti toteutettuja, lähinnä hyvien näyttelijöiden ja käsikirjoituksen ansiosta. Elokuvan parhaan roolin vetäisee Oliver Patt “hieman“ omituisena krokotiiliekspertti Hector Cyrina, jonka hahmosta irtoaakin suurin osa nauruista. Hyvänä kakkosena tulee seriffi Kenoughia näyttelevä Brendan Gleeson. Seriffi ja Hector ovat koko ajan ajautumassa törmäyskurssille mielipiteittensä vuoksi. Eli he siis riitelevät koko ajan. Tämähän nähtiin jo Tappajahaissa, eikä se siis ole mitään uutta, mutta silti näistä kahdesta hahmosta – ja etenkin heistä yhdessä – irtoaa monet hyvät naurut.
Erikoistehosteetkin ovat ihan hyviä, krokotiili on hyvin tehty. Elokuva ei mässäile verellä, vaan tyytyy luomaan tunnelmaa (humoristista sellaista, tahallaan tai vahingossa) hiljalleen kehittyvien henkilöhahmojen, sekä tarinan – joka itsessäänkin on jollain tapaa humoristinen – avulla. Ohjaaja Steve Miner (joka ohjasi myös Perjantai 13.päivä 2:n ja 3:n) tekee hyvää työtä. Tiedä sitten, oliko tarkoituskin luoda huumoria, vai onko kaikki tahatonta komiikkaa, niin elokuva pysyy hyvin kasassa, ja tunnelma pysyy mukana koko ajan. Henkilöt näyttäytyvät alussa paperinohuina, mutta alkavat loppua kohden kehittyä ja muuttua mielenkiintoisemmiksi.
Elokuva ansaitsisi kenties enemmänkin pisteitä, ellei sitä olisi huononnettu typerällä idealla, Tappajahai-lainailuilla sekä paikoittaisella kliseisyydellä. Nämä seikat häiritsevät, mutta eivät pilaa koko leffaa, ja tällaisenaan hyvällä huumorilla ja loistavilla näyttelijöillä ja hahmoilla, leffa ansaitsee kolme ja puoli tähteä.
