Kun menin katsomaan Spider-Man 2:sta niin odotin sen olevan ykkösosan kaltaista leppoisaa viihdettä jonka katsoo kerran ja jopa toisenkin kerran mutta ei ikinä yllä kestosuosikiksi. Nytpä yllätyin positiivisesti kun lähdin näytöksestä. Sehän oli jopa parempi kuin ykkönen ja elokuva oli mahtava. Tuskin tämä kipuaa kestosuosikiksini ikinä mutta sen verran vaikuttava elokuva että. Huh huh. Vieläkin silmissä vilisee. Mikään mestariteos tämä ei aivan ole mutta koko ajan tämä elokuva menee oikeaan suuntaan. Ykkösosan virheistä on opittu paljon ja kakkonen loistaa tehosteidensa kera. Mikä yllätti minut ja melkein lennätti teatterin penkiltä on se että toimintakohtausten väliin on saatu mukaan myös paljon “oikeata” sisältöä ja nuo osuudet on saatu toimimaan hämmästyttävän hyvin. Vuoden 2004 yllättävimpiä leffoja, aivan varmasti. Ainakin minulle.
Peter Parker (Tobey Maguire) on tyyppi jolla ei mikään mene hyvin. Stressi painaa miestä pohjaan kiinni joka vaikuttaa yksityis – että työelämään hyvin paljon. Pitäisi kuskata pizzaa joka kadunkulmaan, pitäisi hengailla naapurin tytön Mary Janen (Kirsten Dunst) kanssa ja käydä katsomassa tämän näytelmää, pitäisi kerätä rahaa vuokran maksuun, pitää huolta tädistään, jota painaa edelleen miehensä kuolema ja ennenkaikkea pistää New Yorkin pahat pojat matalaksi. Nämä asiat uuvuttavat Peteriä, mutta samalla aikaa on syntymässä uusi superkonna. Peterin ihailemasta tutkija Otto Octaviuksesta (Alfred Molina) tulee uusi konna nimeltä Tohtori Mustekala pieleen menneiden fuusio-kokeilujen seurauksena. Peter on paikan päällä muun yleisön joukossa todistamassa Otto Octaviuksen tuhoa jolloin koko paikka menee pärstäleiksi ja sen seurauksena Octaviuksen vaimo kuolee ison lasinsirun toimesta. Otto saa koko ajan hullumpia piirteitä ja tästäkös mies saa päähänpiston: Hän ryhtyy superrikolliseksi jota ei mitkään hämähäkkimiesten kaltaiset keltanokat tule pysäyttämään. Mutta hän on väärässä. Peter menee Tohtori Mustekalan perään hämähäkkimies-muodossa mutta tehtävä ei ole hänelle helppo kun Tohtori Mustelala tuntuu ylivoimaiselta hämikseen verrattuna ja yksityiselämäkään ei helpota kun Mary Jane menee kihloihin varakkaan nuorukaisen kanssa ja moni muukin asia alkaa mennä päin mäntyä.
Spider-Man 2 ei ole pelkkää turboahdattua räjähtävää toimintaa vaan mukana on draamallista sisältöä hämmästyttävän paljon, mikä on elokuvalle plussaa. Elokuvan toimintakohtaukset ovat silmille nannaa ja huippuunsa trimmattuja. Erityisen hienosti on toteutettu hämiksen lentely-kohtaukset joissa hän leijailee seittien avulla eteenpäin. Myös Tohtori Mustekala on toteutettu hienosti. Hänen selkänsä “lonkerot” vaikuttavat hyvinkin aidoilta. Muutkin tehosteet tekevät vaikutuksen ja ovat Hollykylän parhaimmista päästä. Mutta, hei! Eihän elokuvaa voi tehosteiden varaan jättää! Pitäähän hyvässä leffassa olla hyvä käsikirjoitus ja hyvät näyttelijät ja muuta hvyän elokuvan ainesta!
Käsikirjoitus on hyvin rustattu. Draamakohtaukset toimivat eivätkä laahauta tarinaa miltään suunnalta. Jotkut repliikit, etenkin pääpahiksen huudot ja muut idioottimaiset repliikit kuulostavat välillä aika typeriltä ja tuntuu että ne olisivat piirretyistä tai sarjakuvista poimittu. Muuten käsikirjoitus on mahtava ja täytyy ihailla kirjoittajien nerokkuutta. Typeristä päähänpistoista huolimatta käsikirjoitus vie tarinaa letkeästi eteenpäin.
Sitten näyttelijäsuoritukset. Jaahas. Päärehuna hyppivä Tobey Maguire onnistuu roolissaan varsin hyvin ja onpa hän oikea valinta elokuvan päärooliin. Varsin hyvin hän roolistaan suoriutuu vaikka ei ole mikään huippunäyttelijä ja ei muutenkaan kuuluu suosikkinäyttelijät-listaani. Kirsten Dunst ei oikeen tuo mitään särmää roolihahmoonsa ja on aika laimea näyttelemään Peterin ihastusta. Pääpahis Alfred Molina on varsin hyvä rooliinsa vaikkei ylläkkään ykkösosan kaltaisen Willem Dafoen charmiin ja luikurimaisuuteen. Elokuvaan huumoria tuo J.K. Simmons, joka näyttelee osuvasti ja hauskasti röyhkeää roolihahmoaan. Kannattaa myös pitää silmätarkkana cameo-roolien suhteen. Kuvassa vilahtaa Bruce Campbell ovimiehen roolissa ja itse Stan Lee muutaman sekunnin mittaisessa roolissaan huutavana kaupunkilaisena.
Loppujen lopuksi Spider-Man 2 on vallan mainiota viihdettä Hollylasta vaikkei viiteen tähteen ylläkkään. Kannattaa katsoa ensimmäinen osa päästäkseen perille kakkososan löpinöistä sillä ykkösosan näkemättömälle kaikki höpinät ei välttämättä avaudu. Mutta jos ei ole nähnyt ykkösosaa niin ei se mitään, kyllä tässä osassa pääsee kärryille ihan hyvin, jos ei piittaa avaamattomista saiverruksista. Tämä elokuva on mainiota viihdettä ja on samalla yksi parhaista sarjakuva-filmatisoinneista. Siitä ei pääse mihinkään. Jos tykkää Hämähäkkimiehen seikkailuista niin tämä on pakollinen katselukokemus Hämis-faneille. Tässä on enemmän huumoria kuin ykkösosassa ja toimintaakin on enemmän. Katso ja koe mahtava katselukokemus. Tämän eteen tehostevelhot ovat ahertaneet pitkään ja heidän työnsä on melkein käsinkosketeltavaa. Tämä katselukokemus kannattaa kokea isolta valkokankaalta jolta se varmasti toimii parhaiten.
nimimerkki: Mask
