Riddickin aikakirjat on parin vuoden takaisen Pimeän Uhkan odotettu kakkososa. Pimeän uhka menestyi yllättävän hyvin markkinoilla pienestä budjetistaan huolimatta, mutta kakkososaa oli povattu huonoksi. Pelottomana astelin kuitenkin leffasalin hämärään, arvioimaan leffan ja langettamaan sille tuomioni, joka oli jälleen kerran lempeä.
Riddickin aikakirjat kertoo tietenkin ykkösosasta tutusta murhaajasta ja vankikarkurista Richard B. Riddickistä (Vin Diesel). Leffa sijoittuu jonnekkin kaukaiseen sekä hämärään tulevaisuuteen ja universumiin, viisi vuotta Pimeän Uhkan jälkeen. Riddick on paennut ahneita palkkametsästäjiä, joilla on mielessään Pyhän miehen (Keith David) langettama palkinto Riddickin päästä. Murhaajan paetessa palkkametsästäjiä, uudenlainen uhka varjostaa universumia; nekromongereiksi kutsutut, pelottomat ja voittamattomat soturit kylvevät pelkoa ja tuhoa vallatessaan planeettoja julman johtajansa Marsalkan (Colm Fedre) käskystä, sekä käännyttäen tai tappaen valloittamien planeettojensa asukkaat. Marsalkka pyrkii täten totauttamaan unelmaansa Underverse-nimisestä ulottuvuudesta, missä kaiken voi aloittaa uudelleen. Riddick saa tietää pyhän miehen, Imamin, sekä Elementaalien lähettilään Aereonin (Judi Denchin) taholta, että murhaaja saattaa olla ainoa, joka voi estää nekromongerien tyrannia valtaamasta koko universumia.
Riddickin aikakirjat on todella mukaansatempaava ja tehostekylläinen scifi-seikkailu, joka vie katsojan mennessään. Vaikka leffa onkin melkein koko ajan sitä aivot narikkaan-toimintaa, se kuitenkin onnistuu viihdyttämään loistavasti.Vin Diesel on tuttu näky parissa vuoden takaisessa toimintaleffassa,mutta heppu pääse vihdoin remuamaan täysillä megabudjettin kassamagneettileffaan. Vin Diesel sopii kuin valettu matalaääniseksi ja rauhalliseksi,mutta kuitenkina arvaamattomaksi ja kylmäveriseksi Riddickiksi. Vaikka mies olikin hyvä Pimeän uhkassa, hän loistaa Riddickin aikakirjassa – leffa on todella Dieselin oma show! Toiminta onkin olllut Dieselin genre tähän asti (xXx, Hurjapäät…), ja toiminnassa mies varmaan jatkaakin. Jos naiskatsoja ei muuten löydä leffasta mitään kiinnostavaa matskua, Dieselin habassa ja hyvintrimmatussa kropassa on sentään jotain katsomisen arvoista!
Mitä muihin näyttelijöihin tulee, jäävät he armottomasti Vin Dieselin hurjan anti-sankarin varjoon,vaikka erikoismaininnnat ansaitsee Thandie Newton petollisen Lady Vaakon roolista, sekä Alexa Davalos kivenkovan ja itsenäisen Kyran roolista. Tuntui jokseenkin oudolta nähdä Taru Sormusten Herrasta-saagan Èomerina tutun Karl Urbanin mustanpuhuvana ja häijynä nekromongers-komentajana, tummahiuksisenä sekä pukeutuneena harniskaan,vaikka heppu tekeekin ihan hyvän sivuosan. Nekromangien johtajaa näyttelevä Colm Fedre vetää hänkin ihan hyvän roolin nekromongersien johtajana ja universumin valloittajana. Hauskimman roolin vetää kuitenkin Nick Chinlund hervottomana ja itseriittoisena palkanmetsästäjä Toombsina. Veteraaninäyttelijä Judi Denchkin ehtii piipahtaa leffassa, arvoituksellisen elemantaali Aeronin roolissa.
Riddickin aikakirjassa on suunnattomasti eroavuuksia edeltäjäänsä Pimeän uhkaan. David Twohy on siirtynyt pimeästä maastosta (suurin osa Pimeän uhka-elokuvastahan tapahtui pimeydessä kuten nimikin sanoo), ja melko vaatimattomista erikoistehosteista uskaliammaksi, mikä näkyy Riddickin aikakirjan visuaalisesti loistavissa sekä prameissa erikoistehosteissa sekä lavasteissa. Juonenkulku on sitä tavallisen verkkaista; merkillinenhän leffan juoni ei loppujen lopuksi ole – trailerin nähtyä tietää jo melko paljon leffan tapahtumista, mutta leffan loppukohtaus onnistuu kuitenkin yllättämään. Visuaalisesti Riddickin aikakirja on oikea helmi, kun taas se juonen puolella jättää vähän kylmäksi. Hyvä se kuitenkin on scifi-leffana!
Leffan musiikista huolehtii Pimeän Uhkankin musiikin säveltänyt Graeme Revell, joka jälleen kerran tekee loistavaa työtä. Leffan tummanpuhuva,nopeatempoinen ja arvaamaton musiikki täydentää sen toiminnallisuutta ja korostaa loistavasti leffan tummanpuhuvuutta.
Riddickin aikakirjalle on povattu jopa kolmattakin osaa, vaikka se jää nähtäväksi, sillä leffa floppasi pahan kerran kotimaassaan, jenkeissä. Täytynee vain jäädä odottamaan lopun kansan mielipiteitä ja arvosteluita.
Kokonaisuutena Riddickin aikakirjat toimii hyvin viihdykkeenä, edeltäjäänsä avarampana sekä parempana. Leffa maistuu varmaan hyvin scifin, toiminnan sekä Vin Dieselin faneille, mutta kyllä muutkin voivat löytää pätkästä jotain katsomiskelpoista. Eikun siis leffasalin pimeyteen ihailemaan avaraa ja ihmeellistä universumia ja Riddickin hengästyttäviä seikkailuja!
nimimerkki: Mizzy
