Tulipa pengottua vanhojen VHS-leffojen pinkkaa ja käsiini sattui Lamberto Bavan debyytti Macabre aka Macabro (käsikirjoittamassa ollut mm. Pupi Avati), julkaisuna hollantilaisen Sunrise Tapesin leikkaamaton ja laajakuvallinen printti. Hieman rohisi kuva välillä katsottaessa , mutta kyllä siitä tarpeeksi selvää sai.
Leffan juonesta en rupea tähän tarinoimaan liikoja. Elokuva kertoo synkän tarinan naisesta, jolle kehittyy pakkomielteenomainen kiintymys (ja loppumaton seksuaalinen himo) edesmenneen miehensä irtopäähän(!), jota hän lukollisessa pakastimessa säilyttää. Tämän kolkon pikku salaisuuden ympärillä pyöriikin koko leffan idea. Uskomatonta? Siltä se minustakin jossakin vaiheessa tuntui.
Tästä huolimatta elokuva on huomattavasti järkevämpi ja puhuttelevampi kuin mitä voisi kuvitella. Näyttelijätyö on kauttaaltaan katsomiskelpoista, ja varsinkin pääosissa olevat Stanko Molnar sokeana Robertina ja Bernice Stegers intohimoisena Jane Bakerina selviytyvät roolistaan erittäin hyvin. Leffa on ohjattu tasaisesti ja kuvakulmat ovat hyviä. Bava tekee tämän kaiken hyvin. Hieman tämä silti välillä puudutti, koska tahti on melko verkkainen tarinan kuljetuksen osalta. Iso plussa myös hyvin sointuvalle musiikille, joka luo välillä hyvinkin pelottomiin kohtauksiin todella karmivaa tunnelmaa.
Bavan myöhempää tuotantoa ajatellen (lähinnä A Blade In The Dark sekä Demons-elokuvat) on tämä graafiselta väkivallaltaan paljon kesympi. Sitä ei näet juuri ole, lukuunottamatta alun autokolaria, yhtä hukuttamista kylpyammeeseen tai kasvojen käristämistä uuninpellillä. Siltiki sen on erittäin kieroutunut elokuva sisällöltään, sillä se myös rikkoo tabuja; elokuvassa käsitellään nekrofiliaa (seitsemän vuotta ennen saksalaista Nekromantikia). Kohtaus, jossa Stegers lemmiskelee irtopään kanssa, on oikeasti Nekromantik-tason nekrofiliaan ja todella oksettava. Todella häiriintyneitä ovat muutenkin naikkosen voihkinnat yläkerran lukitussa huoneessa. Viimeisten sekuntien loppuratkaisu onkin sitten jotakin sellaista, joka pudotti leuan lattiaan. En tietysti sitä tässä paljasta, mutta todella erikoinen ja makaaberi ratkaisu. Myös ruudulle ilmestyvä teksti liittyen loppuun on kiinnostava.
Lyhyesti sanottuna Macabre on synkkä, persoonallinen ja dramaattinen kauhuelokuva, jossa ei ole verta ja väkivaltaa, mutta sairasta tunnelmaa ja ahdistaviä käänteitä riittää. Suositeltavaa katsottavaa ainakin Bava-faneille ja hieman erilaista kauhua hakeville.
Neljän tähden kamaa, kunhan tälle vain antaa mahdollisuuden näyttää kaikki kyntensä.
