Maleficent on Robert Strombergin esikoinen ohjaajan pallilla ja täytyy sanoa, että herralla on vielä runsaasti varaa parantaa. Pahatar oli suuri rahallinen menestys, se ei varmaankaan tullut kenellekään yllätyksenä, sillä tämä kyllä vetää kohdeyleisönsä takuuvarmasti teatteriin. Se on kerännyt aika laidasta laitaan arvosteluja, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, mikä ei sekään yllätä.
Itse joudun valitettavasti kallistumaan hieman negatiiviselle kannalle tämän leffan tapauksessa. Stromberg on aiemmin tullut tunnetuksi erikoistehostemiehenä, joten ei liene yllätys, että hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Maleficent on aikamoista CGI-mäiskettä täynnä ajoittain. Itse en mikään suurin CGI:n ystävä ole, ja välillä jos jonkinmoiset tietokoneella tehdyt ökömölliäiset pistivät ärsyttämään. Tuntuu jotenkin siltä, että leffassa on ensin keskitytty saamaan ulkokuori näyttäväksi ja vasta sen jälkeen on alettu keskittyä itse sisältöön. Tässä vaiheessa onkin sitten huomattu, että “Oho, rahat ja aika loppuivatkin jo kesken ja kaikki tuli käytettyä tehosteisiin.”
Sisältö onkin aika heppoista kauraa mahtipontisten tehosteiden taustalla, valitettavasti. Tarinan klassista juonta on muutettu aika rankalla kädellä, eikä se välttämättä ole hyvä asia. Toisaalta hieman muokattu juoni osaa samalla olla myös yllättävä, siitä plussaa. Myös Angelina Jolien roolisuoritus on ihan mallikas, joskaan ei mikään henkeäsalpaava sekään. Sivurooleissa ei kukaan oikein päässyt loistamaan, sen verran dominoiva Jolien rooli on, toki aivan ansaitusti.
Kokonaisuutena Maleficent ei ole täysin epäonnistunut teos, mutta sillä on selvät heikkoutensa. Se on toki näyttävä elokuva (jos pitää runsaasta CGI:stä), mutta pelkkä kaunis kerma kakun päällä ei vaan toimi tarpeeksi pitkälle. Eikä Jolie vaikuttavassa nimiroolissa yksin riitä tekemään leffasta huippua. Maleficent on keskitason fantasiarymistely, missä on keskitytty liikaa vain komeaan ulkokuoreen.
