Kiinalaisdiplomaatin tytär on kaapattu. Kaapatun tyttären isä haluaa hänen ystävänsä poliisi Leen (Jackie Chan) selvittävän tapausta ja Lee suostuukin ottamaan tapauksen hoidettavakseen. Lee matkaa Yhdysvaltoihin jonne jäljet siis johtavat. Valitettavasti FBI ei kaipaa Leen apua ja sivuuttaa hänet täysin tapauksesta. Jotta Lee ei puuttuisi tutkimuksiin hänen “vahdikseen” palkataan rääväsuinen kyttä James Carter, joka tekee pienistä asioista käsiin räjähteleviä katastrofeja. Kaksikko ei kuitenkaan pysty olemaan tutkimuksista erossa joten kaksikko päättääkin selvittää jutun kaksistaan. Siitähän ei seuraa muuta kun isoja räjähdyksiä, ammuskelua ja loputonta huulen heittoa.
Rush Hourin juoni ei ole kovinkaan kummoinen mutta toteutustapa sitäkin viihdyttävämpi. Elokuva pystyy viihdyttämään katsojaa koko keston ajan ilman turhia jarrutushetkiä. Eli toisin sanoen tunnelma on hyvinkin korkealla. Näyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa ja James Carteria näyttelevä Chris Tucker hoitaa hommansa varsin tyydyttävästi. Myöskin Jackie Chan näyttelee hyvin eikä vauhti ole ollenkaan hidastunut vaikka ikää herralla onkin.
Loppuun todettakoon että Rush Hour on malliesimerkki hyvästä viihteestä, jota ei kannata ottaa turhan vakavasti. Kumi palaa, autot romuttuvat, luodit viuhuvat ja räjähteet ovat kovassa käytössä. Mitäpä tuosta voisi sanoa? Sen että tämä on varsin mukavaa viihdettä pimeneviin syysiltoihin.
nimimerkki: Mask
