Philip Marlowe (Elliot Gould), jonka tapoja hallitsee ketjupolttaminen kuljettaa ystävänsä, Terry Lennoxin (Jim Bouton) Tijuanaan. Ilmeisesti moni taho on kiinnostunut Lennoxista ja Marlowe joutuu tekemään tuttavuutta hemingwaylaisen känni päälle-koulukunnan kirjailijan, Roger Waden (Sterling Hayden) ja tämän kauniin, nuoremman vaimon, Eileenin (Nina Van Pallandt) kanssa. Soppaa sotkee omituinen gangsteri Marty Augustine (Mark Rydell) joka haluaa rahansa takaisin.
Philip Marlowe on ikoninen hahmo kovapintaisessa rikoskirjallisuudessa missä miehet ovat väkivaltaisia ja rumia ja naiset kauniita ja viekkaita. Robert Altmanin käsittelyssä miehet ovat rumia ja kovapintaisia ja naiset ovat kauniita. Siihen jää kovapintaisuus tässä elokuvassa, sillä naapurin nudistihenkinen naisseurue ei paljoa Marlowea hetkauta ja kaikkia muita kelmejä vältellessä ei ehdi edes tapausta tutkia. Hillittömän karskit roistot ja Marlowen suulas asenne takaavat viihdearvon.
Elliot Gouldin käkkärätukka ja nuhjuinen asenne on erinomainen äärimmäisen antisankarilliselle Marlowelle ja muut henkilöt ovat yhtä äärimmäisiä. Sterling Hayden on lyhyesti sanoen loistava kännäävänä kirjailijana ja saa muutamissa kohtauksissaan todella voimakkaan ja monimutkaisen henkilöhahmon aikaan vaikka hahmo onkin yksiulotteinen. Mark Rydellin tulkitsema gangsteri on lähes parodinen häijyydessään ja Governoratorin voi myös bongata.
Vaikka henkilögalleria on täynnä mitä omituisempia kelmejä ja konnia on varsinainen juoni varsin toissijainen kokonaisuudelle. Lyhyesti sanoen Marlowe toikkaroi ympäriinsä jos jonkinlaisia esteitä ja ihmisiä vältellen ja lopullinen ratkaisu tulee yhtä yllättäen kuin kaikki muutkin käänteet. Viihdearvo on korkea, sillä Altman ei epäröi siirtää kuvausta johonkin kiinnostavampaan yksityiskohtaan ja John Williamsin musiikkia sovitetaan aina uusiin muotoihin.
Mitään uutta ja mullistavaa ei luvassa ole, mutta ote on hyvä ja henkilöhahmot ovat värikkäitä. Tätä pidemmälle ei genreä ole mahdollista vetää menemättä parodiaan.
