Alkukuvassa nuori tyttö, Lucie, juoksee hysteerisenä pois tehdasalueelta. Selviää, että häntä on kidutettu yhdessä ja samassa huoneessa hyvin pitkän aikaa. Kukaan ei tiedä miksi tai kenen toimesta kidutus on tapahtunut.
Lucie pääsee pakoon kiduttajiaan, muttei omia painajaisiaan. Hän on hyvin sulkeutunut eikä suostu kertomaan kenellekään mitä hänelle on tehty. Ainoa ihminen kenet Lucie päästää edes jonkin verran lähelleen, toinen nuori tyttö Anna, johon hän hoitolaitoksessa tutustuu.
Elokuva siirtyy ajassa viisitoista vuotta eteenpäin. Lucie (Mylené Jampanoï) ei ole päässyt tapahtumien yli. Hän näyttää kärsineeltä fyysisesti sekä henkisesti. Kosto on hänen mielestään ainoa ratkaisu, ja nyt hän onkin löytänyt kiduttajansa, keski-ikäisen pariskunnan, jolla on kaksi teini-ikäistä lasta. Lucie ryntää heidän kotiinsa verisin seurauksin. Tämän jälkeen hän soittaa Annalle (Morjana Alaoui), joka rientää heti paikan päälle. Anna rakastaa Lucieta ja tekisi tämän vuoksi mitä tahansa, mutta ei kuitenkaan voi hyväksyä tämän tekoja.
Marttyyrit on erittäin rankka, ahdistava, mutta myös surullinen ja lohduton elokuva. Elokuvassa on paljon graafista väkivaltaa, sekä rankkoja kohtauksia.
Elokuva rikkoo perinteisen elokuvakerronnan sääntöjä. Kierroksia vain nostetaan siinä vaiheessa kun normaali elokuva jo loppuisi tai muulla tavoin pehmittyisi. Sataminuuttinen elokuva tuntuu kolmelta tunnilta, koska jännite pysyy koko ajan. Katsojalle ei anneta edes hetken hengähdystaukoa tai mitään muutakaan, mikä helpottaisi katsomista.
Marttyyrit on aiheuttanut valtavasti keskustelua, mm. siitä miksi tällainen elokuva on yleensä ottaen edes tehty. Sitä on myös verrattu muihin ns. kidutuselokuviin. Elokuva eroaa kuitenkin merkittävästi Saw ja Hostel tyylisistä elokuvista erityisesti siksi, että sillä on muutakin annettavaa kuin perättäisiä kidutuskohtauksia ja löyhää juonenkulkua siinä välissä, mikä tuntuu olevan juuri Sawn ja Hostelin kaltaisten elokuvien tarkoitus.
Marttyyrit menee kaikin puolin pintaa syvemmälle. Elokuvaa ei voi oikeastaan verrata Hellraiseriinkaan, sillä Marttyyrien kiduttajat eivät ole mitään yliluonnollisia hirviöitä.
Marttyyrit jää mietityttämään myös siksi, että se tehty niin hyvin. Se on oikeastaan aika täydellinen elokuvateoksena. Sekin on syy miksi tätä elokuvaa ei voi niputtaa yhteen muiden edellämainittujen elokuvien kanssa, Marttyyrit on niin paljon enemmän. Kaikki mitä elokuvassa tapahtuu, ja kaikki mitä se saa katsojan kokemaan on tarkkaan harkittua.
Tuntemukset elokuvan katsomisen jälkeen ovat kuitenkin hyvin kaksijakoiset. Toisaalta olisin toivonut, etten olisi koko elokuvaa koskaan katsonutkaan. Toisaalta tuntuu siltä, että kokemus on ikimuistoinen, tällaista elokuvaa en tule koskaan enää näkemään. Elokuvasta tuli hyvin paha olo, joka kestää varmasti pitkään, mutta toisaalta elokuvaa jäi myös miettimään hyvin paljon, eikä se unohdu koskaan.
Miinuksia Marttyyreille tulee oikeastaan vain siitä, että se oli paikoin niin kamalaa katsottavaa että katse täytyi kääntää pois. ”Halvat” säikyttelykohtaukset myös ärsyttivät. Ne olivat turhia, ahdistusta riitti tarpeeksi ilman niitäkin.
Marttyyrit jättää varmasti jälkensa kaikkiin jotka selviävät teatterissa tai kotikatsomossa lopputeksteihin asti.
