Tämän vuoden alussa ilmestynyt Black Panther jäi minulta aikoinaan teattereissa katsomatta, mutta sen ilmestyttä blu-raylle, etsin sen mahdollisimman nopeasti käsiini. Olin kuullut paljon hyvää, sillä esimerkiksi Rotten Tomatoessa leffa oli saanut suurta kehumista. Myös lähtökohdat vaikuttivat hyvältä, koska ei kovin usein Marvel tee elokuvia, joiden suurin osa näyttelijäkaartista on tummaihoisia. Hahmon ensiesiintyminen tapahtui vuoden 2016 Captain America: Civil Warissa, jossa se ei erityisemmin tehnyt minuun vaikutusta. Katsottuani leffan, voin sanoa sen olevan täynnä hyviä ja huonoja asioita.
Isänsä kuoltua, T’Challan on palattava kotiin ja kohdattava kohtalonsa kuninkaana. Maansa kuninkaan hurjat velvollisuudet kutsuvat samalla, kun varjoista nousee esiin menneisyyden virheen takia syntynyt pahuus.
Chadwick Boseman pärjäilee T’Challan roolissa suhteellisen hyvin, mutta jää kauas esimerkiksi Robert Downey Juniorin tavasta esittää Tony Starkia. Naisista koostuva kuninkaan kaarti on toimiva, mutta ei saa tarpeeksi ruutuaikaa leffan kiireen takia. On kuitenkin hienoa, että mukana on vahvoja tummaihoisia naisia. Danai Guriran esittämä Okoye on kyseisestä kaartista eniten esillä ja hoitaa näyttelemisen onnistuneesti. Myös Lupita Nyong’on esittämä Nakia on hyvä lisäys leffaan, vaikka jääkin aika pahasti taustalla pyöriväksi ja päähenkilölle apua antavaksi hahmoksi.
Martin Freeman on oikeasti hyvä näyttelijä ja todisti tämän Uudessa Sherlockissa, mutta tällä kertaa hänen taidot hukataan. Freemanin rooli on niin tavanomainen, että periaatteessa kuka vaan olisi voinut hoitaa sen. Pahiksena häärää Cooglerin ohjaamasta Creedistä tuttu Michael B. Jordan, jonka hahmo on laiskasti kirjoitettu, mutta Jordan onnistuu pelastamaan pienen osan omalla suorituksellaan. Sen sijaan Andy Serkisin pienemmässä roolissa oleva pahis on paljon mielenkiintoisempi ja upeasti näytelty. Häntä olisi saanut olla enemmänkin mukana.
Black Pantherin maailma on erittäin mielenkiintoinen, mutta sitä hyödynnetään aivan väärällä tavalla. Käsitteleminen on Marvelin supersankarieokuville yleinen, mutta Wakanda olisi ollut aiheena paljon enemmän. Tämä onkin ainoa syy, miksi olisin valmis katsomaan jatko-osan. Idea maailman kehittyneimmästä sivilisaatiosta, joka näyttäytyy muulle maailmalle köyhänä pienenä valtiona, on todella mielenkiintoinen. Jakaisiko valtio kehittynyttä teknologiaansa apua tarvitseville maille vai pitäisikö sen salata se? Mitä, jos voimakkaat aseet päätyvät vääriin käsiin ja niitä käytetään sotimiseen? Myös Wakandan kulttuuri, historia ja perinteet vaikuttavat todella mielenkiintoisilta ja tälläisenään elokuva vaikuttaa vasta pintaraapaisulta. Miten valtion systeemi toimii ja miten Black Panther hoitaa velvollisuuksiaan? Näihin asioihin olisi pitänyt käsitellä lisää. Tosin Marvelin tuntien emme tule milloinkaan näkemään haluamaani elokuvaa. Idea ei saa siis arvoistaan käsikirjoitusta tai näkemystä.
Leffassa on vähän sama ongelma kuin Thorin sooloelokuvassa aikoinaan. Asgård oli erittäin mielenkiintoinen paikka, mutta elokuva ei edes sijoittunut sinne ja tuhlasi potentiaalinsa. Black Panther sijoittuu suurimmaksi osaksi Wakandaan, mutta tuhlaa myös suuren määrän potentiaalia. Itse tarina on itsenäinen, eikä liian kiinni liimattu muihin MCU-leffoihin. Ryan C. Coogler todisti olevansa loistava ohjaaja Creed-elokuvassa ja hoitaakin suurimman osan leffasta omaan onnistuneeseen tapaansa. Mutta kyseessä on Marvel-elokuva, jolloin edes ohjaajalla ei ole täyttä valtuutta Marvelismin tuottamaan lopputulokseen. Visuaaliselta ilmeeltään Black Panther on vakuuttava, jos paria CGI:n pilaamaa kohtausta ei lasketa. Esimerkiksi lopputaistelu T’Challan ja Killmongerin on hieman yliampuva, jonka jälkeen tempo vaihtuu turhan nopeasti rauhalliseen. Olin jopa hieman pettynyt Black Pantheriin, sillä se ei ole kovin erikoinen tapaus. Edes taistelukohtaukset eivät ole hienoja ja sotkettu sekavuudella.
Täytyy kyllä sanoa, että MCU:n maailma alkaa olemaan aika pullollaan kaikkea yliampuvaa. Tosin tälläistä on myös sarjakuvissa, joiden faniyleisö tuntuu kehuvan jopa elokuvia paremmiksi. Usein alkuperäismateriaali on parempi, mutta monesti on myös saatu esimerkiksi uuden näkökulman tai vision avulla aiempaa parempaa jälkeä. En ole lukenut Black Pantherin sarjakuvaseikkailuja, joten en voi elokuvaa ja niitä juuri vertailla. Sen tiedän, että Musta pantteri esiintyi alkujaan jo 60-luvulla Ihmeneloset-sarjakuvassa.
Ennen leffan ilmestymistä sitä kuvattiin James Bondin ja Kummisedän risteytykseksi, jota se olisi saannut olla paljon enemmän. Lähtökohdat ovat hyvät ja ensimmäinen reilu puoli tuntia ovatkin juuri sitä, jota halusinkin nähdä. Loppu on kuitenkin liian Marvelmainen. Lisää valtaistuinpeliä ja lisää salamyhkäisyyttä. No jaa, kai tämän kerran katsoo tylsyyden puutteessa, mutta Marvelin parhaimmistoon tämä ei missään nimessä kuulu. Ja melkeinpä unohdin, pakkohan se on myöntää, että ne sarvikuonot näyttivät aika karseille.
