Pienessä ranskalaiskylässä tapahtuu raaka murha, jota selvittämään kutsutaan pariisilainen rikosylitarkastaja Niemans. Niemansille selviää heti aluksi, että kylän sykkivä sydän on Yliopisto, jonka opettajat menevät usein keskenään naimisiin ja opettajien lapsia naitetaan keskenään jne. Asukkaat ovat sivistyneempiä ja älykkäämpiä kuin Syvän joen vastaavat, mutta selvästi melkein yhtä sisäsiittoisia.
Samaan aikaan tutkii toinen, nuorempi, etsivä, joka on vasta saanut siirron kyseiseen kylään, erästä aika selkeältä vaikuttavaa haudanhäpäisyä, joka muuttuu kuitenkin mutkikkaammaksi ja kietoutuu yhteen murhan kanssa.
Purppuravirtojen juoni ei ole omaperäinen, mutta toteutustapa on. Filmin laatunäyttelijät, etunenässä loistava Jean Reno, ovela ohjaustapa ja taitavasti kirjoitettu kässäri varmistavat sen, että jännitys pitää katsojan otteessaan loppuun asti. Kyseessä on massasta selkeästi erottuva, erinomainen trilleri, jota suosittelen kaikille jännäreiden ystäville, jotka ovat kyllästyneet mittatilauksena tehdyille Hollypläjäyksille. On se harmi, kun ei näinkin koville eurooppalaishelmille löydy paikkaa leffateatterista, vaikka SWATteja kyllä pyöritetään maailman tappiin saakka…
