Joukko vähemmän kiinnostavia persoonattomuuksia viettää remellysaikaa jouluna. Häirikköpuhelu avaa tarinan ja mielipuoli murhaaja alkaa laittamaan remeltäjiä lihoiksi. Juonikuvio on siis [I]slasher[/I]-eli teiniviiltelyleffojen käyttäjälle tuttu, mutta Bob Clarkin ohjastelema [I]Black Christmas[/I] saapui olemassaoloon samana, alagenren aseenkantajan vuonna, eli se on vanhempi kuin genrensä.
Elokuvan näkymätön murhaaja antaa katsojan mielikuvitukselle tilaa mellastaa ja aloittavan jännityshetken jälkeen seuraa juonen kokoamista ja loppuratkaisu. Suureksi harmiksi genren uuvuttavan tutut metodit jäytävät edelläkävijää aika rankasti ja kiinnostus alkaa nopeasti uupumaan. Onneksi käsikirjoittaja Roy Moore saa aikaan muutamia hyytäviä kohtauksia ja Bob Clark itse hallitsee kuvalliset tehokeinot aika hyvin.
Roolit toimivat mainiosti ja yksikään ei erityisemmin rankasti törkkää hermoon. Jälleen kerran genren kanssa tuttu persoona boingaa ne kaupan hyllylle loikanneet perusjuipit ja -jonnat ja murhaaja on luonnollisesti erityisen hullu.
[I]Slasher[/I]- eli teiniviiltelyleffan prototyyppi ja genren faneille siinä ei ole mitään uutta tai mullistavaa. Tässä leffassa on käytännössä jokainen em. alagenren jippo, sillä tässä leffassa ne keksittiin. Tai ainakin kerättiin tätä leffaa varten yhteen. Lopullista pistemäärää on mahdotonta antaa oikeudenmukaisesti.
