Mielestäni eräs kaikkien aikojen parhaista suomennetuista elokuvannimistä on Armoton. Clint Eastwoodin Armoton oli armottoman hieno lännenelokuva, jonka nimi kuvasti sen armotonta tunnelmaa. Nyt ei kuitenkaan puhuta Armottomasta, vaan American Psychosta. Ainoa syy, miksi mainitsin Eastwoodin mestariteoksen tämän sylkykuppiakin hirveämmän mukaelokuvan arvostelussa, oli se, että aion tuomita tämän sontaläjän täysin armottomasti. Ilman armoa minä lyttään tämän täysin ala-arvoisen tekeleen, haukun sen jokaisen osa-alueen ja nauran sen tekijöille. Jos jostain löydän tämän filmin kopion myytävänä alle kahdella eurolla, ostan sen, ja pilkon sen kirveellä. Sitten poltan palaset ja tyhjennän rakkoni tuhkien päälle. Ja ihan antaakseni ironisen silauksen, kuuntelen samalla kasarihittejä. Hyvät lukijat. Seuraava arvostelu ei tule sisältämään mitään positiivista.
Joskus aikaa sitten joku tuntematon suuruus nimeltä Mary Harron päätti kuvata varman hittielokuvan. Hän istui kahvila jonkun nimeämättömän tuottajan kanssa, ja keskusteli aiheesta. Seuraava keskustelu on täysin vilkkaan ja omaperäisen mielikuvitukseni tuotetta, mutta en ihmettelisi, vaikka se osuisi aikalailla yks yhteen alkup.keskustelun kanssa:
Harron: “Mitä varma hittileffa tarvitsisi?”
Tuottaja: “No tota… päähenkilön pitäis olla joku menestyjätyyppi.”
Harron: “Ai niinku pörssihai?”
Tuottaja: “Just. Ja se vois olla aika täydellinen jätkä.”
H: “Joo… mutta mitä, jos se itse ei ois itseensä tyytyväinen?”
T: “Jes! Ja se vois… se vois…”
H: “Se vois murhata ihmisiä?”
T: “Nerokasta! Meinasin jo ehdottaa, että identiteettikriisiä voisi käsitellä syvällisemminkin, mutta miksi ihmeessä, kun voi vaan paloitella jengiä. Mitä, jos se murhais lähinnä alastomia naisia?”
H: “Asiaa hei. Ripotellaan sinne tänne juoneenkuulumattomia seksikohtauksia, joiden päätteeks päähenkilö voi aina murhata partnerinsa!”
T: “Hienoa! Väliin vois myös heittää vierailuja trendiravintoloissa ja kokaiininvetoa vessassa, se alkaa taas olla in.”
H: “Erittäin hyvä idis. Hei, huomaatko muuten, että tämä muistuttaa Bret Easton Ellisin romaania, American Psycho?”
T: “Kas, niinpä tekeekin! Hommataan filmatisointilupa samantien.”
Ja loppu on historiaa.
American Psycho on kiistatta huonoimpia näkemiäni… hmm… “elokuvia”. Ehkä jopa huonoin. Surkeita näyttelijöitä (lukuunottamatta Willem Dafoeta, joka ei kuitenkaan saa ruutuaikaa, ja jonka rooli on täysin turha), surkeaa ohjausta ja surkea käsikirjoitus. Elokuva on pelkkä sarja seksi -ja murhakohtauksia. Väliin Christian Bale, joka tekee lähes yhtä pökkelön roolin kuin Orlando Bloom Sorumusten herrassa, heittää mukafilosofista läppää, joka kelpaisi juuri ja juuri alakoulunäytelmään tai Keskustapuolueen propagandadokumenttiin. Jos kelpaisi. Elokuvasta puuttuu täysin loppukliimaksi. Se vain loppuu, ilman mitään twistiä. Koko elokuvan ajan katsoja odottaa jotain tapahtuvaksi. Mutta mitään ei tapahdu. Ai siis häh? Ai ne tapahtumat olivat ne seksikohtaukset ja murhat? No voi jee, tapahtumarikasta. Niin, ja onhan se ovelaa ripustaa ruumiita roikkumaan komeroon ja säilöä päitä jääkaappiin. Esille on nostettava myös ääliömäisyyden huippu, jättimäisen myötähäpäentunteen aiheuttava kohtaus, jossa pörssimiehet kilpailevat siitä, kenellä on makein käyntikortti.
Lähettäkää Mary Harron Siperiaan ja evätkää Christian Balelta lupa näytellä julkiseen levitykseen menevissä elokuvissa enää ikinä. Antakaa William Dafoelle parempia rooleja, ja te, hyvät ihmiset, jotka ette voi vaikuttaa näihin asioihin, kiertäkää tämä elokuvankuvatus kaukaa. American psycho on surkeaakin surkeampi mätäpaise elokuvan historiassa, filmin tuhlausta. Hyi.
