Luc Jacquetin dokumenttielokuva La Marche de l’empereur on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis tekele.
Siitä huolimatta Pingviinien matka ei omassa genressään tarjoa mitään erityisen hätkähdyttävää tai uutta. Nykyiset Avarat luonnotkin alkavat olla kuvauksellisesti sellaista tasoa, että niin sanotut ‘kovemman budjetin’ dokkarit alkavat olla kovan paikan edessä. Kokemattomampikin luonto-ohjelmien katselija on saattanut nähdä kuvia, jotka ovat huipputeknologian avulla tuotu epätarkan ihmissilmän nähtäväksi. Kevään mittaan heräilevää luontoa ei tarvitse enää ihmetellä ulkosalla; luontodokumentista tuon kehityksen näkee pikakelausversiona. Kylmä ja routainen maa puskee heikot versonsa kohti keväisen auringon ensimmäisiä säteitä ja vain muutamia sekunteja myöhemmin tilalla on kesätuulessa iloisesti huojuva kukkanen.
Siispä Jacquet yhdessä elokuvan toisen käsikirjoittajan Michael Fessierin kanssa päätyi omalaatuiseen, luovaan ratkaisuun: “Laitetaan pingut puhumaan!” Tällä tavoin herttaisesti pakkasessa vaappuvat olennot saivat järjen ja äänen. Nämä eläimethän ovat vieläpä tosi romanttisia! Ja sopiihan se, koska pingviinit ovat sitoutuvaista tyyppiä: kunnes kuolema heidät erottaa. Silti ainakin omalla kohdallani vierähti tovi jos toinenkin ennen kuin totuin tyttöpingviinin herkän kaipaaviin sanoihin. “Lupaan palata pian, rakkaani! Pidä munamme lämpimänä!”
Pingviinien puhe oli tehokeinona hyvä, eikä Jacquet alistunut käyttämään sitä liiallisissa määrin. Sitä paitsi ranskan kieli istui pulun nokalla varsin mukavasti.
Odotettavasti La Marche de l’empereur tarjosi myös hyvin kattavasti ja ilmavasti tietoa pingviinistä itsestään. Niin ja oli niitä kauniita kuviakin oikein monen helmen edestä. Yllättävää leffassa oli, että se onnistui ajoittain koskettamaankin. Mikä mukamas on surullisempaa kuin murtuneen iskäpingviinin seuraaminen, kun tämä ymmärtää kuukausia varjelemansa munan haljenneen hyisessä pakkasessa?
Suosittelen Pingviinien matkaa kaikille teille Avaran luonnon ystäville ja siinä sivussa vähän muillekin. Ei tämä pätkä mitään toimintaleffan kaltaista viihdettä tarjonnut, mutta kyllä se silmiä hemmottelee. Eivätkä ensi talven pakkasetkaan tunnu yhtään pahalta – Antarktiksella niillä on vielä kylmempi!
