Elokuva kertoo kolmesta erilaisesta japanilaisesta nuorukaisesta, jotka sattumalta todistavat brutaalin murhan, joka muuttaa heidän elämänsä. Murha yhdistää nuoret ja heistä tulee ystäviä tässä tunteettomassa maailmassa. Ystävyyden kunniaksi nuoret päättävät järjestää juhlat, jonne jokainen toisi oman tyttöystävän, mutta sellaisen etsiminen tuottaa heille vaikeuksia. Kaksi nuorista kokee pelkästään nöyryytyksiä, mutta kolmas poika löytää mukavan tytön ja heillä sujuukin kaikki hyvin, kunnes rikollisjoukko raiskaa tytön. Nyt jokaisen nuoren elämä on hajalla, eikä elämä näytä hymyilevän, joten he päättävät antaa elämälle samanlaisen kohtelun mitä he kokivat. Nuoret päättävät kostaa verisesti sille rikosjoukolle, jolloin kaikkien inhimillisyys unohtuu
Katsuya Matsumuran All Night Long on alkuasetelmiltaan yhteiskuntakritiikkielokuva, joka kertoo, kuinka tunteeton maailmamme on. Ihmiset eivät välitä toisistaan, vaan mieluummin nöyryyttävät kuin paljastaisivat tunteensa. Mikään ei ole yhtä kylmää kuin ihmisten välinen tunne. Myöskin Matsumura kuvaa ihmisten perinnäisyyttä synnyttää väkivaltaa ja sitä, että väkivalta synnyttää vain väkivaltaa.
Mutta asetelmistaan huolimatta Matsumura ei onnistu elokuvallaan täydellisesti. Elokuvan suurimmaksi virheeksi nousee sen näyttelijät, joista yksikään ei saa hahmoistaan kaikkea irti. Ali- ja ylinäytteleminen tiputtaa pahasti elokuvan pisteitä, eivätkä hitaat ja tylsät kohtaukset nostata elokuvan pisteitä.
All Night Long on enimmäkseen tunnettu sen puistavasta kuvastostaan, mutta alun veristä murhaa lukuun ottamatta elokuva on enemmänkin psykologisesti puistettava kuin väkivaltaisesti. Lopun murhakohtaus ei ole mitenkään graafisesti verinen, kuin luulisi huomioiden elokuvan maineen.
Vaikka All Night Long ei ole täydellinen elokuva on se hieno japanilainen kuvaus ihmisen pahuudesta. Matsumuran kuvallinen tyyli ei ole vielä asettunut paikoilleen tämän elokuvan myötä, mutta toivotaan jatko-osan olevan parempi kuvaus ihmismielen pahuudesta. Mutta lopuksi on pakko antaa aplodit Matsumuralle elokuvan viimeisestä kohtauksesta, jossa ainoa henkiin jäänyt, vinksahtanut ja hyvin pukeutunut nuori pysähtyy ihmisjoukon keskelle ja kääntää katseensa kohti katsojaa ja nauraa. Tämä kohtaus kuvaa hyvin sitä, kuinka kuka tahansa voi olla mieleltään sairas, emmekä tietäisi sitä. Ihmiset vaan liikkuvat eteenpäin miettimättä toisiaan tässä tunteettomassa maailmassa.
