Kylmä talvi on taas yksi monista sellaisista John Gustafsonin (Jack Lemmon) ja Max Goldmanin (Walter Matthau) elämissä. Elinikäinen kina saa uutta vettä myllyyn kun ukkojen naapuriksi iskeytyy Ariel Truax (Ann-Margret). Lisätään soppaan vielä Gustafsonin sitkeä isäukko (Burgess Meredith) ja hieman muitakin sukulaisia ja tuttavia, joten draaman värittämälle komedialle on hyvät lähtökohdat.
Matthaun ja Lemmonin yhteiskarisma on elokuvan vankka perustus ja ukkokaksikon ikiaikainen, mutta yhä sydämellisen ärhäkkä sanasota on tämän perustuksen kulmakivi. Elinikäisillä kinastelijoilla on enemmän kuin yksi asia yhteistä ja kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Koomisten hetkien lisäksi mukana on myös todellista draamaa ihmisen vanhenemisen tuottamasta yksinäisyydestä ja ikuisista tarpeista.
Draaman lähtökohta ei ole kahden ukon muinainen kina, vaan uusi naapuri Ariel Truax, elinvoimainen, tyylikäs ja arvokkaan kaunis taiteilija. Ann-Margret toimittaa suorastaan enkelimäisen vahvan suorituksen.
Burgess Meredith ikivanhana isäukko-Gustafsonina repii nauruhermoja räväkällä asenteella jonka voi saavuttaa vain olemalla 94-vuotias ja yhä sätkää ja kaljaa kiskova alatyylin ilmauksien äijä. Sivuhahmo loikkaa valopiiriin ja varastaa shown kokonaan.
Lopputulos on maukas yhdistelmä komediaa ja draamaa. Oikeasti hauska elokuva ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset ovat pelkkä bonus.
