Maxin raivo on suorastaan käsin kosketeltavaa.

Mad Max on se aito ja alkuperäinen (toiminta)klassikko, josta Mel Gibsonin ura lähti liikkeelle. Oikeastaan ensimmäisen Mad Maxin toiminta on varsin vähäistä, ja kyseessä on enemmänkin tyly jännitysdraama, mutta ei toiminta-genreen nimeäminen ollenkaan metsään mene.

Max Rockatansky (Gibson) on kovaotteinen poliisi sekä poliisien eliittiä. Hän on erikoistunut erityisesti takaa-ajoihin niin hyvin, ettei rikolliset ikinä ainakaan moottoripelillä Maxia karkuun pääse. Eräässä takaa-ajossa kuoli moottoripyöräjengiläinen ja nyt loput jengiläiset ovat ottaneet tehtäväkseen kaverinsa kuoleman kostamisen. Kosto on julma, josta saa osansa kaikki vastaan tulevat, Maxin kollega ja erityisesti Maxin perhe. Luonnollisesti Max raivostuu suunnattomasti jengiläisten kostosta, ja koston kierre on loputon.

Näyttelypuolesta kukaan muu ei jää erityisemmin mieleen kuin Mel. Mel ei ole aivan parhaimmillaan, mutta kuitenkin ryhmän paras näyttelijä.

Niille, jotka ovat nähneet kakkososan ennen ykköstä (eli varmasti monille), on varmaankin melkoinen yllätys, että ykkösosa sijoittuu vielä lähitulevaisuuteen (1980-luvulle), jolloin koko Australia ei ollut vielä kärsinyt ydintuhosta, allekirjoittanut ainakin yllättyi. Vaikka Mad Maxin tunnelma on paikoin varsin ahdistava ja jopa nihilistinen, on sen väkivaltaisuutta aivan suotta kritisoitu. Jos oikein muistan, oli Mad Max Suomessakin aikanaan pannassa. Mad Max on tietyissä piireissä noussut kulttielokuvaksi asti, eikä sitä ole ikinä suunnattu suurelle yleisölle, Melin myöhempien elokuvien tapaan.

Maxin raivo on suorastaan käsin kosketeltavaa, kun äijä alkaa kostamaan perheensä kohtaloa. Kyllä siinä raavas mieskin alkaa pyöriä tuolissaan kun näkee Maxin raivosta punaiset silmät tämän lähtiessä painelemaan pahisten perään. Kyseistä kohtausta katsellessa ei jää epäselväksi, mistä tulee nimitys Mad Max. Loppukohtaus on oikeasti armoton, ja se syöpyi ainakin minun mieleeni pysyvästi. Maininnan ansaitsee myös metsäkohtaus, jossa erinomaisesti toteutettu kuvaus pääse täysiin mittoihinsa. Tyyliä on myöhemmin käytetty useissa kauhuleffoissa. Tuo metsäkohtaus kohtaus tuo ainakin minulle elävästi mieleen muutamaa vuotta aiemmin valmistuneen Syvän joen tietyt metsässä kuvatut kohtaukset.

Mad Max on osoitus siitä, ettei armottoman tylyn elokuvan tekemiseen tarvita ollenkaan verta tai graafista väkivaltaa. Varmasti silloin 1970-luvun lopulla ja vielä 80-luvun puolellakin Mad Max on vaikuttanut turhankin rankalta, sillä niitä 18-ikärajoja näkee vieläkin ympäriinsä, mutta kyllä 18 on nykystandardien mukaan aivan liian paljon. Suomesta Mad Maxia ei vieläkään saa DVD:llä, mutta tällä kertaa ei kyseessä taida olla sensuurin kolttoset, vaan joku aivan muu seikka – oletettavasti oikeudet elokuvaan ovat jollain australialaisella puskajussilla, joka voitti oikeudet pokeripelissä. Mutta onneksi Espanjan reissulta tarttui mukaan Mad Maxin DVD. Vaikka julkaisu voisi olla huomattavasti parempikin, olen kiitollinen että ylipäänsä omistan kyseisen elokuvan.

Jotkut yksittäiset kohtaukset ovat äärimmäisen hyvin toteutettuja ja hienoa katsottavaa, mutta kokonaisuutena Mad Max ei kuitenkaan pärjää kakkososalle. Siitä huolimatta Mad Max on esimerkillinen elokuva monella tapaa; kuvaus on todella hienoa, juoni on erinomainen ja syvällinen, Mel näyttelee hyvin ja toteutus on suorastaan riipaiseva. Kyllä tätä kelpaa suositella muillekin kuin toiminnan ystäville – minä en ole toiminnan ystävä, mutta kaksi ensimmäistä Mad Maxia ovat lähellä sydäntäni. Mainittakoon vielä, että Mad Maxin hienosti toteutetut autostuntit päihittävät minkä tahansa 2000-luvun kaahailuleffan yleensä tietokoneella väsätyt stuntit.

Mad Max ei ole täydellinen elokuva, mutta juoni on omalla tavallaan raskas. Elokuva on silti viihdyttävä ja kaikin puolin esimerkillinen toimintajännäri. Pari lisäminuuttia juoniaukkoja paikkaamaan ei olisi ollut ollenkaan huono asia, mutta kyllä näinkin kelpaa. Oikeastaan antaisin 4,25 pistettä, mutta joudun pyöristämään sen tasan neljään. Osataan sitä kengurumaassakin – ja hyvin osataankin! Neljäs osa sarjaan on suunnitteilla ja näillä näkymillä Miller itse ohjaisi neljännenkin osan. Saa sitten nähdä valmistuuko elokuva koskaan ja ennen kaikkea – heittääkö Mel nahkarotsin vielä neljännen kerran niskaansa.

Hassuna lisätietona mainittakoon, että ohjaaja George Miller on myöhemmin tullut tutuksi Babe suurkaupungissa -elokuvan ohjaajatuottajana. Pieni tyylin vaihdos.

nimimerkki: The Wolf