Kun elokuvan nimi on Creature From The Black Lagoon ja valmistusvuoden kohdalla lukee 1954, niin enemmistö osaa jo varmasti aavistaa, että minkälaisesta herkusta tällä kertaa on kyse. Monsterielokuvia tuotettiin 50-luvulla suorastaan liukuhihnalta ja Creature From The Black Lagoon on yksi tämän hilpeän genren legendaarisimpia edustajia. Näitä poskettomia pelottelupätkiä katsellessa tuppaa kuitenkin joskus unohtumaan, että Jaws, Alien, Jurassic Park ja lukemattomat muut megahitit ovat itse asiassa suuressa kiitollisuudenvelassa Creature From The Black Lagoonin kaltaisille B-elokuville.
Show alkaa jopa yllättävän jyhkeästi, kun jämäkkä kertojaääni pistää faktoja pöytään evoluution arvoituksista ja vedenalaisen elämän merkityksestä ihmisen biologisen kehityshistorian kannalta. Seuraavaksi hypätäänkin innokkaan tutkimusryhmän matkaan, joka ottaa suunnan kohti Amazon-jokea tarkoituksenaan löytää raskauttavia todisteita mahdollisesta puuttuvasta renkaasta. Ryhmä pääsee ehjänä perille, mutta pian päät alkavat putoilla, kun Mustan Laguunin syvyyksissä vaaniva otus ryhtyy kylvämään terroria tutkimustiimin keskuudessa.
Roolisuoritukset ovat totta kai täydellisen pökkelöitä, mutta eihän tätä miksikään näyttelijöiden elokuvaksi ole tarkoitettukaan. Dialogi puolestaan on kaikessa surkeudessaan kohtalaisen viihdyttävää, sillä katsojan kasvoille leviää väkisinkin huvittunut virnistys, kun roolihenkilöt kerta toisensa jälkeen jaksavat hehkuttaa maailmankaikkeuden mystisiä arvoituksia ja erilaisten elämänmuotojen mielettömiä mahdollisuuksia. Moinen soopa on epäilemättä ollut 50-luvulla kovassa huudossa, ja onhan noita darwinistisia näkemyksiä sivuavia vaihtoehtoteorioita mukava pyöritellä vielä tänäkin päivänä.
Leffan kiistaton tähti on tietenkin itse Mustan Laguunin Hirviö. Valitettavasti peikko paljastetaan kuitenkin aivan liian varhain, eikä mörököllin esiinmarssiin muutenkaan liity sellaista toivotunlaista dramatiikkaa. Ja kuten 95% kaikista hirviövetoisista elokuvista, myös Creature From The Black Lagoon menettää se vähäisenkin kiinnostavuutensa viimeistään siinä vaiheessa, kun mörkö esittäytyy koko komeudessaan. Kumipuvussa ympäriinsä tepasteleva hujoppi on sen verran koominen näky, että hienoilla erikoistehosteilla ja ensiluokkaisilla maskeerauksilla pilalle hemmoteltu nykykatsoja ulvoo naurusta. Onhan sekin tietysti ihan mukava asia, mutta tuskin sellainen reaktio, jota elokuvan tekijät ovat aikoinaan hakeneet.
Jotain Creature From The Black Lagoonin huonoudesta kertoo se, että elokuva tuntuu aivan liian pitkältä reippaasti alle puolitoistatuntisesta kestosta huolimatta. Jos leffan kulttimainetta ei huomioida, niin varsinaiset elokuvalliset ansiothan tässä tapauksessa ovat suhteellisen vähissä. James Havensin erikseen ohjaamille vedenalaisille kohtauksille täytyy nostaa hattua, mutta valitettavasti Havens ja kumppanit ovat olleet keksinnöstään hieman liian innoissaan. Vedessä pulikoidaan lähes puolet ajasta, ja niinpä sinänsä komeat kohtaukset kärsivät nopeasti inflaation.
Creature From The Black Lagoonista on loppujen lopuksi aika vaikea sanoa mitään kovin rakentavaa. Näitä elokuvia joko yksinkertaisesti rakastetaan tai sitten niitä rakastetaan vihata. Tästä arvosteluntapaisesta varmastikin kävi ilmi, kumpaan ryhmään allekirjoittanut lukeutuu.
nimimerkki: esimies
