Draamaelokuva muutaman vuosikymmenen takaa aktivismiliikkeestä Ranskassa kertoo humaanin tarinan ACT UP-kansalaisjärjestöstä ja ihmiskohtaloista sen ympärillä. Leffa voitti kuusi Cécar palkintoa ja Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix-palkinnon. Elokuva ei ole mikään piece of cake yrittäessään kuvata suuren tarinan reilun kahden tunnin aikana.
1980-luvun puolivälistä saakka HI-virus on korjannut brutaalisti satoa vieden mennessään suojaamatonta seksiä harrastavia, narkomaaneja, prostituoituja ja hemofiliaa sairastavia potilaita myös Euroopassa. 1990-luvun alussa Ranskaan perustettu ACT UP-ryhmä kerää ja jakaa tietoa immuunikadosta, tekee valistustyötä kouluissa ja järjestää väkivallatonta toimintaa. Liike syyttää hallitusta tiedon panttauksesta ja ehkäisevän toiminnan sekä valistuskampanjoiden hitaudesta. Välillä kuohuu ja poliisit korjaavat aktivistit talteen. ACT UP-ryhmä ajautuu tukkanuottasille erään AIDS-lääkettä kehittävän yhtiön kanssa, koska se tuntuu panttaavan tietoa uuden lääkeaineen sopivuudesta sairauden hoitoon.
Elokuva alkupuoli keskittyy järjestön toimintaan, tapahtumiin ja niiden seurauksiin. Ihmissuhteet kehittyvät hiljalleen taustalla ja nousevat keskiöön vasta puolivälissä. Nathanin ja Seanin, kahden aktivistin karu rakkaustarina kulkee mukana loppuun saakka. Elokuva ei ryve säälissä tai yritä kerätä irtopisteitä. Itselleni tunteellisimmat kohdat olivat niitä, joissa näyttelijöiden välisestä vuorovaikutuksesta huomasi, ettei aikaa ole paljon. ACT UP -liike on elokuvansa ansainnut kunnianosoituksena niitä kohtaan, jotka eivät enää kulje kanssamme. Never give up!
Taustatietoa: Ranskaa oli liikkeen syntyaikoina suuresti ravistellut saastuneen veren skandaali, kun liiketoimintatappioiden välttämiseksi hi-virusta sisältävää hyytymistekijävalmistetta oli annettu lääkkeeksi 1200:lle verenvuototautia sairastavalle vuonna 1985 tunnetuin seurauksin. Ilmeisesti taustalla oli jonkinlainen kotimaisen (ranskalaisen) liiketoiminnan turvaaminen, koska Yhdysvalloissa oli jo saatavilla seulontamenetelmä veren puhtauden varmistamiseksi, ja sitä oli tarjottu myös Ranskaan. Vanhat hyytymistekijävarastot haluttiin kuitenkin käyttää ensin loppuun. Elokuvassa ACT UP -liikkeessä mukana pyörivä 16-vuotias poika äitinsä kanssa kuvaa tätä ikävää välinpitämättömyyttä.
