Vuonna 1943 unkarilaisen genrelegendan, Bela Lugosin ura oli jo pitkään ollut sivuraiteilla. Draculan, Valkoisen Zombien ja The Black Catin kaltaisista kauhuklassikoista oli jo vuosia, ja ikonisesta asemastaan huolimatta Bela joutui esiintymään siellä, mistä töitä sai. Vaikka b-filmidiggareille ja kauhuharrastajille tänä päivänä asia voi olla positiivinenkin, paholaismaisen hyvän näyttelijän surullista tarinaa miettiessä käy Lugosia väkisinkin vähän sääliksi. The Ape Man on Belan Monogram -halpisfirmalle tekemistä yhdeksästä filkasta järjestyksessä kuudes.
The Ape Man on tietyllä tavalla Kärpänen ennen Kärpästä, ja maskeeraukseltaan pläjäys taas tuo mieleen Apinoiden Planeetan. Bela esittää filmissä hullua tiedemiestä, tri. James Brewsteriä, joka vahingossa muuttaa itsensä puoliksi apinaksi. Saadakseen prosessin peruttua tohtorin täytyy kerätä ihmisiltä selkäydinnestettä (tjsp), ja valitettavasti luovuttajilta täytyy ottaa nirri pois. Apuna Brewsterillä häärii lemmikkisimpanssi.
Tieteellisenä ja moraalisena vastapainona Lugosin karvaiselle sekopäisyydelle patsastelee melko mitäänsanomattoman jäykkä Henry Hall. Sankarin tonttia hoitaa kovapintaista lehtimiestä esittävä Wallace Ford, joka soitteli koomisen sidekickin viulua Universalin Kharis-muumiotrilogian kahdessa ensimmäisessä osassa. Ford on roolissaan ihan ok, mutta soveltui karismaltaan ja preesenssiltään paremmin nimenomaan sankarin hauskan kaverin rooliin, ja ehkä ”kakkosmiehen” castaaminen ykkösrooliin kertookin leffasta aika paljon. Annetaan erityismaininta täysin kaistapäisen suorituksen vetävälle Minerva Urecalille Belan siskon roolissa.
Jaa-a. The Ape Man on viihdyttävä ”niin huono että naurattaa” -tavalla, mutta mitään muuta sillä ei oikeastaan ole tarjota. Ilman Lugosia kukaan ei enää nykyään edes harkitsisi moisen kalkkunan katsomista, varsinkin, kun paljon törkeämpiä, oudompia ja lennokkaampiakin scifihorrorjuttuja on melko helppoa löytää. Rooliin kuin rooliin 100% heittäytynyt Lugosi on toki huikea naurettavassa roolissaan ja saa onneksi paistatella valokeilassa suurimman osan leffan lyhyestä kestosta. Meininki on absurdia, mutta ei aivan tarpeeksi absurdia. Suositellaan Belan ja genren faneille kertakatseluun sopivan väsyneessä mielentilassa, varatkaa virvokkeita ja naposteltavaa.
