Mikä mahtaakaan olla se kihelmöivä tunne, kun koet pelkoa? Vincent Price näyttelee tohtoria, joka on erityisen kiinnostunut juuri tästä ilmiöstä. Hän havaitsee, että meillä jokaisella ihmisellä on selkärangassamme parasiitti, joka alkaa elää meidän kokiessamme pelkoa. Kehollamme on kuitenkin onneksi puolustusmekanismi, joka lamauttaa otuksen taas osaksi selkärankaamme – huutaminen.
Sattumoisin tohtorimme tapaa naisen, joka on kuuromykkä, joka ei kykene äänteleen millään tavoin. Mitähän mahtaakaan tapahtua, kun nainen ei voikaan huutaa pelästyessään ja “tingler” pääseekin valloilleen?
Elokuvassa on hauskoja kikkailuja ja oivalluksia. Painajaiskohtauksessa kylpyamme on täynnä verta. Yllättävää sinänsä, että mustavalkoelokuva onkin yhtäkkiä iloisen punainen verestä. Täytyy myös muistaa, että tämä shokkiefekti koettiin monta vuosikymmentä ennen Schindlerin listaa.
Toinen jännä kikka liittyy kohtaukseen elokuvateatterissa, jossa tietysti tätäkin elokuvaa on ensikerran katsottu. Voisin kuvitella, että se on saanut aikaan hienoja kokemuksia tässä kohtaa. Hauska yhdistelmä elokuvaa ja tosielämän reaktiota. Ainakin elokuvaan samaistuneet ovat todennäköisesti huutaneet – vain sehän saa otuksen lamaantumaan.
Vincent Price tekee vakuuttavaa työtä tohtorin roolissaan. Elokuvaan on saatu jännitettä, joka pistää pohtimaan tohtorin moraalia monessakin kohtaan. Mistä löytää tutkittavia ihmisiä jotka ovat aidosti peloissaan? No, oman petollisen vaimonhan voi ainakin kätevästi asettaa tutkittavaksi, kun osoittelee häntä aseella ja uhkaa tappaa.
Viihdyttävän omaperäinen kauhuelokuva vanhan ja nostalgisen tunnelman kaipaajille.
