Mad Max 2 ja 3 (olipa niiden nimet mitä tahansa) on tullut katsottua jo muutamaan otteeseen, eikä niistä sen enempää. Sarjan ykkösosa oli kuitenkin vielä näkemättä ja ulkomaisen nettikaupan ansiosta tarjoutui tämä tilaisuus.
Max on yksi osa poliisijoukkoa, jotka kaahailevat ja samalla valvovat maanteitä. Eräänä päivänä tiellä liikkuu “ei niin täysijärkinen” Night Rider, joka on saanut käsiinsä poliisien auton ja kaahailee nyt sillä pitkin maanteitä aiheuttaen hävitystä ja paniikkia reitillään. Perään lähtee joukko poliiseja, mutta edes pitkän ja vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen Mr Rideria ei saada pysähtymään tien varteen…
… kunnes eteen tulee Max. Mr Riderin kamut eivät erikoisemmin pidä tavasta, jolla Max hoiteli Mr Riderin, joten he luonnollisesti (psykopaatteja kun ovat) lähtevät kostoreissulle kostamaan ystävänsä puolesta. Max on kuitenkin tällä välin lähtenyt jo lomareissulle perheensä kanssa, mutta mopojengi löytää heidät, ja seuraamukset eivät ole miellyttävät.
Filmin “kulttimaine” on mielestäni ihan turhaa. Toisaalta monet muutkin kulttimaineen saavuttaneet teokset ovat ennenkin ollet tällaisia välimallin teoksia. Siis minun mielestäni. Elokuvan tapahtumat on kuvattu samaan tyyliin kuin keskiverto B-luokan filmi ja elokuvan ääniraita on kurjaa kuunneltavaa jälkeenpäin nauhotettuine äänineen. Näyttelijäkaartista Mel on ainoa joka osaa vähääkään näytellä, eikä sekään vielä tuolla 70-luvun lopulla ole ollut kovin loisteliasta.
