Kopps on leffa, joka tuli melkein käytyä katsomassa teatterissa, mutta teatteri-istunto jäi sitten käymättä. Pläjäystä on tullut odotettua sen jälkeen DVD:lle, ja ilmestyihän se lopulta. Kyseessä on ruotsalaista “kyttähuumoria”. Ohjaajana leffassa on libanonilaissyntyinen Josef Fares, joka debytoi vuonna 2000 ilmestyneessä Jalla! Jalla! -leffassa, josta pidin todella paljon. Tuossapa syy Koppsien odotteluun.
Pläjäys kuvaa pienen ruotsalaisen kaupungin poliisien elämää. Kaupungissa ei ole tapahtunut rikoksia kymmeneen vuoteen, joten melko rauhallista on. Poliisijohdon taholta kuvioihin ilmaantuu nätti naistarkastaja, jonka tarkoitus on todeta rikosten vähyys ja sitä myötä poliisien tarpeettomuus toimissaan. Poliisit alkavat järjestämään pientä rikoksentynkää säilyttääkseen työpaikkansa.
Kylläpä leffaa leimaa kaikesta iloisuudesta huolimatta pieni melankolia. Nykyaikana kun tosimaailmassakin on saatu tottua leikkauksiin ja organisaatioiden tehostamiseen. kuten niin monesti on tapana asiat ilmaista, viestintuoja ei ole syyllinen vaan päätöksen takana on suuri organisaatio eikä siis kukaan yksittäinen henkilö.
Melankolisesta yleisilmapiiristä huolimatta kyseessä on varsin mukava leffa. Pläjäyksen parasta antia on ehdottomasti Bennyn hahmo. Liikaa kyttäleffoja ja hollyviihdettä katselleena kaveri näkee käsittämättömiä unia, jossa tämä uneksii olevansa kunnon superkyttä. Uniin on ladattu mukavia erikoistehosteita, jotka näyttävät käsittämättömän hyviltä ajateltuna että ne on tehty naapurimaassamme.
Omat odotukset leffasta olivat ehkä liian korkealla ja sitä kautta tuli pieni pettymys. Ei mikään suuri kumminkaan. Kopps on hyvä leffa.
