Vuoden 2006 Vaaleanpunainen pantteri-uudelleenlämmitys saa uuden jatko-osan, yllätys yllätys. Steve Martin uusii roolinsa tarkastaja Clouseauna, ja tälläkin kertaa juoni on taas lähes sama.
Mestarivaras Tornado on kuohuttanut taidemaailmaa kössimällä arvokkaita esineitä, mukaanlukien minkäs muun kuin Vaaleanpunainen pantteri-timantin. Clouseau pyydetään parkkipirkon tehtävistään mukaan pantterin metsästykseen, sillä onhan hän sen kerran jo takaisin saanut. Avukseen hän saa erimaalaisista eksperteistä koostuvan etsivätiimin, ja jahti voi alkaa.
Alkukohtauksen laimeuden jälkeen ajattelin, että tätäkö pitäisi puolitoista tunti toljottaa. Leffa kuitenkin paranee alun jälkeen, vaikka se kuluttaa vanhoja vitsejä paikoin liikaakin. Edellinen osa oli mielestäni viihdyttävä paketti, ja mieleen jäi ainakin Clouseaun ranskalaisaksenttia pilkkaava “ämpyriläis”kohtaus. Osittain näitä vanhoja vitsejä toistetaankin, eikä muutamia oikeasti naurattavia kohtia lukuunottamatta huumori onnistukaan olemaan hymyily -, ja hymähtelylinjaa loistavampaa.
Steve Martinin esittämän Clouseaun toilailun ympärille kaikki hauskuus koetetaan kasata, ja on heppu välillä ihan hauska. Jean Reno on myös jälleen mukana, tosin hieman pienemmässä osassa. Etsivinä nähdään myös mm. Andy Garcia ja Alfred Molina, joista jälkeenmainittu vetää Martinin kanssa yhden elokuvan hauskimmista dialogeista. Hauskan pienen roolin suorittaa koomikko John Cleese Clouseaun pomona.
Vaaleanpunainen pantteri 2 on hömmpäelokuva, josta saa ihan tarpeeksi iloa irti jos ei koeta sitä kovin kriittisesti katsoa. Melko keskinkertainen, mutta hoitaa hommansa. Nollaa aivosi ja katso kerran. Siinä resepti.
