Alagaësian maassa Eragon-niminen poika (Speleers) löytää metsästä kummallisen kiven. Pian siitä kuoriutuu lohikäärme. Muutkin kiinnostuvat siitä ja kohta Eragon joutuu taistelemaan pahoja voimia vastaan.
Christopher Paolini kirjoitti Eragon-kirjan varsin nuorella iällä ja kirjasta tulikin ainakin jonkinasteinen menestys. Ja koska fantasiaelokuvat ovat tällä vuosituhannella muutenkin suosiossa, niin tämäkin opus päätettiin muuttaa kuvalliseen muotoon. En ole itse kirjaa lukenut, joten en voi sanoa siitä mitään. Tosin tiedän, että se on ottanut paljon vaikutteita Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiasta ja Star Warsista.
Koska kirja on ottanut vaikutteita edellä mainituista teoksista, onkin melko ymmärrettävää, että elokuvakin sisältää paljon TSH:sta ja Star Warsista napattuja ideoita. Juonen keskeiset piirteet on napattu Star Warsista ja nimistö TSH-trilogiasta. On niitä sentään hieman muunneltu, mutta alkuperän huomaa. Muutenkin omaperäisyys loistaa poissaolollaan. Myös käytettävät kielet ovat selkeästi peräisin TSH-trilogiasta. Joku varmasti tähän väliin huomauttaisi, että myös Tolkien ja Lucas ottivat ideoita muista lähteistä. Totta, mutta he sentään sovelsivat ideoitaan, eivätkä vain tyytyneet plagioimaan. Toki elokuvan omaperäisyyden puutteeseen suurimmat syylliset ovat kirjailija ja kirjan kustantaja, mutta olisi kyllä elokuvan tekijäporukaltakin voinut jotain omaa tulla. Tapahtumatkin ovat erittäin ennalta-arvattavia ja hahmot on repäisty jostain jo olemassa olevista jutuista.
Toinen paha kompastuskivi tämän elokuvan kohdalla on se, että ymmärtääkseen asioita on katsojan luettava ensiksi kirja. Nyt vain hypitään tapahtumasta toiseen selittämättä niitä mitenkään. Tapahtumissa mennään hirveää vauhtia, eikä ehdi juuri hengähtämään. Eragon tukeutuukin liikaa kirjaan, eikä elokuva voi tällä tavalla toimia. Elokuvan ja kirjan on oltavat itsenäisiä kokonaisuuksia, eikä elokuvan tulisi toimia pelkkänä kirjan kuvituksena. Ja usein tulee sellainen olo, että joitakin oleellisia tapahtumia on jätetty kirjasta valkokankaalle siirrettäessä pois. Elokuva toimisi luultavasti paljon paremmin, jos olisi uskallettu tehdä ainakin tunnin pidemmäksi. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijät ovat päättäneet mahduttaa yli kuusisatasivuisen kirjan alle kahteen tuntiin.
Liian lyhyestä pituudesta ja nopeatempoisuudesta johtuen hahmotkin jäävät aika ohuiksi. Hahmot ovat aika tutunoloisia monellakin tapaa. Nuori Eragon on varsin tavallinen kaveri, jolla kyllä rohkeutta piisaa, mutta aina ei järki päätä pakota, kun pitäisi. Muutenkin on taidettu kaveri valita rooliinsa pikemminkin ulkonäkönsä kuin näyttelijätaitojensa vuoksi. Brom (Irons) on kuin ilmetty Obi-Wan Kenobi aina ulkonäköä ja vaatetusta myöten. Irons tekee sentään ihan hyvää työtä. Aryasta (Guillory) ei saa mitään irti. Hahmo tuntuu jo lähes irralliselta. Tulee hieman sellainen olo, että oli vain saatava naiskiintiö täyteen. Robert Carlylen ja John Malkovichin pahishahmot jäävät todella ohuiksi. Heistä ei oteta mitään irti. Harmi sinänsä, sillä nyt menee miesten taidot aivan hukkaan.
Mutta vaikka Eragon on täynnä ongelmia, niin on sentään jotain hyviäkin juttuja, mutta eivät ne auta nostamaan elokuvaa kunnolla edes keskitasolle. Nähdään sentään pari ihan hyvääkin roolisuoritusta ja taistelukohtauksetkin on sentään tehty ihan kohtalaisesti. CGI:kään ei näytä niin tökeröltä kuin yleensä. Ja kyllähän tämän kerran katsoo.
