Muistan kun joskus vuosia sitten katsoin Raimo O. Niemen elokuvan Suden Arvoitus. Ensimmäisellä kerralla elokuva iski, mutta toisella kerralla mentiin jo tekopyhyyden puolelle.
12-vuotias Salla (Tiia Talvisara) on eläinrakas tyttö, joka tekee mielellään retkiä Lapin metsiin. Eräällä retkellään Salla kohtaa ryhmän susia, ja pahaksi virheeksi kertoo näkemästään: salametsästäjät ovat heti jahtaamassa susia. Samalla Sallan naapuriin muuttaa omituinen nainen Laila (Vuokko Hovatta), joka paljastuu Sallan oikeaksi äidiksi. Salla päättää kuitenkin liittoutua koulukaverinsa Matiaksen (Janne Saksela)kanssa pelastaakseen sudet metsästäjien kynsistä.
Niinpä, tarina on kloonattu suoraan Poika ja Ilves-elokuvasta. Tarina on kylläkin ihan hyvä, mutta kokonaisuus onnistutaan pilaamaan liialla itseääntoistavuudella ja lievällä tekopyhyydellä. Elokuva on selvästi puollustuspuhe luonnon puolesta, mikä on sinänsä hieno juttu, mutta sanoma onnistutaan pilaamaan liialla alleviivauksella.
Kukaan näyttelijöistä ei ole kovinkaan tasokas, lukuunottamatta Vuokko Hovattaa, joka näyttelee Sallan kadonnutta äitiä todella vakuuttavasti. Musiikit ovat sen sijaan mukavia, joskaan eivät aivan mestarillisiakaan. Kokonaisuutena kuitenkin kaikin puolin tylsää viihdettä.
