Kun Nti Marple alkaa penkoa kahden vuoden takaista murhaa, josta häkkiin pistettiin tyystin väärä perheenjäsen, niin sitä huomaa taas kuinka hataralla pohjalla Christie-sovitus helposti on: tehotoistossa ovat niin kuluneet kikat kuin uneliaisuuden ilmapiiri.
Vaikka Christien suosikkeihin lukeutuvaan teokseen perustuvassa tv-leffassa revitään menneisyyden haavoja auki, niin silti 50-lukulaisessa hienostossa kiehuu hyvin vähän. Itse asiassa teepannussa kiehuu kymmenen kertaa enemmän – vaikkei olisi edes se kuulu teeaika. Näyttelijäkaartista on unohdettu tällä kertaa nimekkäimmät vierailijat, mikä ei ole ollenkaan huono asia, mutta ei nytkään historiaa kirjoiteta. Ei todellakaan. Mieleenpainuvimman suorituksen vääntää Vikatikki-sarjan Julian Rhind-Tutt – ainakin jos roolin todella on pitänyt olla jähmeyttä keventävä repäisy.
Syyttömyyden taakka on kirjana hyvä, ja leffana se on nähnyt päivänvalon jo 1984 mm. Donald Sutherlandin tähdittämänä. Silti ITV:n on pitänyt ”Marpleennnuttaa” taas yksi tarina Marple-sarjansa jatkoksi. Vikalistan päällimmäisenä komeilee joka tapauksessa näkemyksen väsyneisyys, joka tekee koukeroista öisen golf-lähetyksen veroista unilääkettä.
