Vuonna 1985 valmistuneesta Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta tuli jättimenestys. Mestariohjaaja Robert Zemeckis yhdessä tuottajan Steven Spielbergin kanssa onnistuivat luomaan mahatavan viihdepläjäyksen mistä kukaan ei voi olla pitämättä. Sitten vuonna 1989 ilmestyi jatko-osa tälle viihdyttävälle mestariteokselle. Kuuluisa kakkososan kirous varmaan kauhistutti monia ja moni pelkäsi, että laatu ja taso laskevat ykkösosasta. Mutta kävikö näin? Ei, kakkosesta tuli myös mahtava viihdepläjäys ja meno on ehkä jopa astetta riehakkaampaa, kuin ykkösosassa. Ykkösosan fiilis on lähes ennallaan tässä elokuvassa, eikä aika käy todellakaan pitkäksi.
Elokuva alkaa täsmälleen siitä mihin ykkösosa jäi. Aikamatkalle tulevaisuuteen lähtenyt Emmet “Doc” Brown (Lloyd) palaakin yllättäen takaisin, juuri kun Marty on sopeutumassa takaisin vuoteen 1985 aikamatkan jäljiltä ja on juuri tyttöystävänsä, Jenniferin, kanssa omalla pihallaan. “Doc” tuntuu olevan kiihdyksissään ja vie lähes väkisin Martyn ja Jenniferin aikakoneeseen ja samantien he menevät suoraan vuoteen 2015, eli 30 vuotta tulevaisuuteen. Mutta täysin huvimatka mielessään Doc ei Martya ja Jenniferiä käynyt tulevaisuuteen hakemassa. Jokin on pahasti pielessä, nimittäin Martyn ja Jenniferin lapset ovat nyt heidän ikäisiänsä ja heidät on tuomittu vankilaan. Tätä juttua selvittämään lähtiessä Marty ja Doc syöksyvät jälleen uuteen ja mukaansatempaavaan seikkailuun, josta ei hulvattomuutta ja vauhtia puutu, vakavuutta ja dramaattisuuttakaan unohtamatta.
Elokuva on jälleen ykkösosan tapaan pelkkää ja rehellistä viihdettä, ilman mitään turhaa ylimääräistä bröystäilyä. Mutta mitään ylimääräistähän ei tarvita, kun kyseessä on näinkin loistava elokuva. Näyttelijät ovat myös iskussa. Lloyd tekee jälleen vakuuttavan suorituksen tiedemiehenä ja Martyn ystävänä. Ja Michael “ikiteini” Fox esittää häikäisevän hyvin 10 vuotta itseään nuorempaa teinipoikaa. Foxin ei tarvitse oikeastaan esittääkkään teiniä, kun on muutenkin nuoren näköinen tässä elokuvassa. Siis lopputulos onkin taas loistava viihde-elokuva, jossa Zemeckis on lähes parhaimmillaan. Voiko enää siis selvemmin kumota kakkososan kirousta, kuin Paluu tulevaisuuteen kakkonen teki? Enpä usko.
nimimerkki: Tolppanen
