Manny (Ray Romano) ja Ellie (Queen Latifah) odottavat perheenlisäystä, joka auttamatta vaikuttaa ympäristöön. Diego (Denis Leary) aikoo lähteä omalle tielleen ja Sid (John Leguizamo) taas löytää kolme munaa, joiden varsinainen äiti ei ole mitenkään ystävällinen tapaus. Pelastusretkue lähtee siis mukaan ja Crash (Sean William Scott) ja Eddie (Josh Peck) ovat tietysti mukana, joskin seutu minne on mentävä on vaarallinen, joten sekapäistä sekapäisempi näätä Buck (Simon Pegg) on apuna ja oppaana. Sivujuonena on luonnollisesti omituisen jyrsijän (Chris Wedge) kohtaaminen lajitoverinsa (Karen Disher) kanssa ja tärkeysjärjestys on syytä järjestää uudelleen.
Kolmannessa osassa Ice Age palaa siihen mikä teki ensimmäisestä osasta erinomaisen viihdyttävän: vahva lähtökohta mikä kannattaa koko tarinan mitan yli eikä sivujuoni ole muuta kuin sivujuoni. Komedia ja draama toimivat saumattoman hauskasti yhteistyössä eikä erinomaisen ilmeikäs animaatio ole yhtään haitaksi. Erityisen epäpätevän, joskin hyväsydämisen Sidin Roolissa John Leguizamo on erityisen dramaattinen ja tarina pitää hänet taustalla. Manny on menettänyt kyynisyytensä ja Diego on joviaali kumppani muille eikä varsinaista sisäistä konfliktia päähenkilöissä ole, mikä onkin ymmärrettävää kolmannen elokuvan ollessa kyseessä, joten tuttu näyttelijäkaarti tekee työnsä rutiinilla, mitä ei pidä katsoa negatiivisessa mielessä. Simon Pegg kirjaimellisesti varastaa shown sekapäistä sekapäisempänä Buckina joka tulkitsee jälkiä, kertoo hurjia kertomuksia edesottamuksistaan ja muutenkin on hurja näätä joka myös muistaa asioiden oikean järjestyksen. Sekapäisen jyrsijän sivujuoni taas on silkkaa romanttisten kohtausten riehakasta parodiointia, joskin ehkä liiankin alleviivaavaa hauskuudessaan ja sen päätös päättää luonnollisesti elokuvan.
Meno on siis hurjaa alusta loppuun ja dialogi pysyy asianmukaisesti asiassa, mutta silti omia latuja kulkevana. Viittauksia on luonnollisesti mukana kokeneempien katsojien riemuksi, joskin ne ovat pääasiana vain sivujuonessa.
Kokonaisuus ottaa askeleen kohti parempaa ja Carlos Saldanha osoittaa olevansa osaava ohjaaja, joskin parantunut käsikirjoitus on varmaankin enemmän syynä siihen. Pakko on se myöntää, mutta sekapäinen Buck on hupiveturi kokonaisuudelle joka ilman tätä sekapäistä, mutta kiistattoman pätevää näätää olisi varsin keskinkertainen seikkailu.
