James Bondin seikkailut ovat olleet niin merkittävä osa länsimaista viihdekulttuuria, että ei ole ihme, että Bond on myös yksi parodioituimpia hahmoja. Agentti numero 86 eli Maxwell Smart on yksi näistä agenttiparodian tuotteista.
Don Adams virnuilee Smarttina juuri sopivan typerästi ja on todellinen pökkelö. Agenttijännäreiden peruskliseitä (paha puhuu aina aksentilla, agenteilla on aina hieno numeronimi jne.) kasataan huumoriksi ja osansa saa moni muukin 80-luvun taitteen viihdepläjäys. Puvustusosastolla Roachin & Myersin Austin Powers tosin onnistuu paremmin ja jos vähän halvempi kreisihuumori uppoaa yhtään, päihittää Austin Powers –trilogia Alastoman pommin.
Meno on paikoin vaivautunutta, mutta Mel Brooksin luomissa hahmoissa ja uuden käsikirjoitusryhmän versioinnissa on oma taikansa. On nähtävissä että elokuva ei ole kovinkaan ajaton, vaan kasaritunnareineen kaikkineen kulunutta.
Oman sarjan 60-luvulla omannut Smart jäljittää elokuvassa järjestöä nimeltä KAOS ja yrittää estää sukkahousuihin pukeutuvaa pahista laukaisemasta pommia, joka riisuisi ihmiset alastomiksi. Sivussa pyörii kauniita naisia kuin 007:lla konsanaan, ja agentti 13 pistää tuttuun tapaan päänsä esiin paikasta kuin paikasta.
Alaston pommi omaa jonkinverran klassikon aineksia mm. kirjoituspöytätakaa-ajoineen, jättivetskareineen ja banaaninkuoriväistöliikkeineen, mutta kovin kummoinen tai valtavirrasta edukseen edottuva se ei lopulta ole. Toimii nuorempaan komediamakuun ehkä paremmin.
PS. Brooks lämmittelee alkuperäistä Get Smart sarjaa uudelleen tänä vuonna ja Smartina häärii nyt 2000-luvulla Steve Carell.
