Aikanaan valaanpyyntialus [I]Essex[/I] lähti merelle. Sen kapteeni oli kokematon George Pollard (Benjamin Walker) ja perämiehenä on kokenut Owen Chase (Chris Hemsworth) ja Tom Nickerson (Tom Holland) on keltanokka. Retki ei mennyt hyvin ja harvojen eloonjääneiden raportti ei miellyttänyt Nantucketin isoherroja. Jokseenkin menestynyt kirjailija Herman Melville (Ben Whishaw) vuosikymmeniä myöhemmin jäljitti Thomas Nickersonin (Brendan Gleeson) ja suuren työn, anelun ja ihan vaan taloudellisen hyödyn voimalla saa ukon kertomaan oman näkökantansa. Se ei ole niinkään tarina vaan enemmänkin synninpäästö ukolle ja siemen amerikkalaisen kirjallisuuden suurteokselle joka on itse saanut monta sovitusta myöhemmin.
Ron Howard ohjailee Charles Leavittin kirjoittamaa meriseikkailua joka saa erittäin vahvasti nuijittua katsojan mieleen miksi merta on syytä pelätä. Sen avulla voi tienata elantonsa ja jopa rikastua, mutta se vaatii siitä raskaan hinnan ja senkin päälle se saattaa kaataa ylimääräisextralisälaskua pahalle päälle sattuessaan ja koskaan ei voi tietää millä mielellä meri on. Valaanpyynti on hurjaa ja kovaa työtä toiminnan ihmisille ollessaan suunnitelmien mukaista, mutta kun valtameren ravintoketjun huipulla oleva isopää on oppinut laittamaan asioita yhteen ei kenelläkään ole hauskaa ja eloonjäämistaistelu Tyynen valtameren valtavissa uumenissa ei miellytä ja vaatii sellaisia tekoja jotka selittävät miksi whisky ja Thomas Nickerson ovat hyviä tuttavia.
Ben Whishaw ja Brendan Gleeson erinomainen duo missä nuori ja utelias kirjoittaja saa vastaansa eloonjäämistaistelunsa voittaneen miehen tuskan. Taustatarina antaa tilan varsinaisen tarinan Chris Hemsworthille joka on kokenut, kunnianhimoinen ja tarmokas toiminnan mies ja Benjamin Walker on kokematon kapteeni joka tekee erimielisyyksiin johtavia asioita, mutta nämä asiat unohtuvat hierarkian perusteena olevan laivan sukeltaessa suolaveteen ja totuus on taloudellisia etuja tärkeämpi.
Iso merieläin käyttäytyy odottamattomalla tavalla ja se johtaa äärimmäisen rankkaan eloonjäämistaisteluun minkä voittajille ei voi antaa ankarampaa rangaistusta kuin sen että he ovat elossa. Luonnollisesti tosiasioiden kohdalla (Owen Chase kuoli vasta 1859) leffa ottaa vapauksia ja se on täysin ymmärrettävää. Ron Howard osaa kertoa meriseikkailun mikä noudattaa genrensä vaatimuksia erittäin hyvin eikä kaunistele kamaluuksia.
