Baltasar Kormákur tuli kuuluisaksi elokuvalla 101 Reykjavík. Hänen uutuutensa meri kuvaa samalla huumoristisella tyylillä Islantilaiselämää.
Pienen kalastajakylän perheen isä päättää kutsua kaikki lapsensa koolle. Lapset tulevat iloiseen Islantiin ja kokoontuvat isänsä (joka on nainut vaimonsa ja lastensa äidin siskon) taloon. Ensin syödään ja juodaan iloisesti ja ihmetellään miksi tänne on kokoonnuttu. Sitten kaikki rupeaa menemään päin helvettiä ja kaikkien elämä tökkii.
Meri ei elokuvana tarjoa kovinkaan erikoista tarinaa, se keskittyy enemmänkin henkiilöihin ja heidän kohtaloihin. Tyyppejä on jokasorttia. On hieman psykopaattia, nössöä, vanhusta, nuorta kapinallista, teiniä, rakastelevia veli -ja sisarpuolia, juoppoja ym. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja näyttelijätkin ovat mainioita. Varsinaista päähenkilöä leffasta ei löydy, mutta se kertoo pienen kehityskertomuksen kaikkien kohdalta.
Ohjaaja Baltasar Kormákur ohjaa hienosti. Hänen tyylinsä on hillittyä ja rauhallista. Mitään silmiähiveleviä erikoistehosteita tai kikkailuja on turha odottaa, mutta kerronta Baltasarilla on kunnossa. Käsikirjoitus on ehkä turhan simppeli ja takkuileekin hieman alussa, mutta kaikenkaikkiaan käsikirjoitus puolikin on hoidettu kunnolla, varsinkin tapahtumien ja henkilöiden kohdalta. Musiikki sopii elokuvan tunnnelmaan hyvin ja sitä käytetään juuri oikein, juuri sopivissa kohdissa.
Meri on mestarillinen elokuva, jossa ei ole radikaaleja juonenkääntietä tai räjähtävää actionia. Siinä on vain joukko ihmisiä joilla pyyhkii kehnosti.
nimimerkki: Criiticco
