David “Noodles” Aaronson on paljasjalkainen juutalaispoika New Yorkin kaduilta, joka johtaa pientä rosvokoplaa, mikä koostuu köyhistä kohtalontovereista. Samainen kopla on nuoresta iästään hyvin kokenut ja ammattitaitoinen, sekä ennen kaikkea kunnianhimoinen. Pian he kyselevät itseltään sitä kysymystä, mikä putkahtaa jokaisen rikollisen päähän, jolla menee kovaa. Mihin minä pomoa tarvitsen?
Noodles alkaa pyörittämään omaa “perhettä” Maxin, Cockeyen ja Patsyn kanssa. Poppoo nousee New Yorkin huipulle yhtä nopeasti kuin Hitler kaatoi Puolan ja Tanskan, mutta millainen onkaan menestystarinan loppu? Elokuvan alusta selviää heti millaista filkkaa katsomme. Hienoa mafiaklassikkoa, jossa harmaantunut Noodles(Robert DeNiro) muistelee niitä vanhoja aikoja, jotka ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Elokuvan suomenkielinen nimi on taas esimerkki niistä pässinpäistä, jotka osaavat vesittää kaiken. Kuka tahansa voi suomentaa nimet, jos osaa edes vähän englantia. Siellä suomentamossa taitaa olla töissä aivovammainen apina. Ei kumminkaan anneta tämän pikkuseikan härnätä.
Ohjaus on vakuuttavaa ja ammattitaitoista, jota on totuttu näkemään Leonelta aina. Ihmistuskassa ei säästellä, musiikki täydentää kohtauksia erinomaisesti ja kaikki on niin perin ankean yhtenäistä. Kuten länkkäreissä aurinko ja hiekka sekoittuvat hienkatkuksi ja liaksi, niin saman tekevät New Yorkin likaiset kadut. Näyttelijöiden joukossa on kaksi tunnettua nimeä DeNiro ja Woods. Vaikka muut näyttelijät ovat suhteellisen tuntemattomia eivät he jää varjoon. Lapsinäyttelijätkin ovat hoitaneet hyvin hommansa.
Elokuvan pituus on huimat kolme tuntia ja 38 minuuttia. Joku saattaa pitää sitä ongelmana ja ilmeisesti MTV3:llakin huomattiin se. Elokuva näytettiin kahdessa osassa mikä on minun mielestäni huutava vääryys. Elokuvia ei saa pilkkoa osiin ja antaa osille jopa eri nimet kuten tässä tapauksessa sillä jos pitkiä elokuvia meinataan näyttää, siihen pitää varautua. Tämmöisiä suuria mafialeffoja ei enää tehdä ja se tuntuu kuin suolatut hohtimet kiveksissä. Tyylikkäistä ja armottomista gangsterileffoista minä ainakin eniten nautin ja tämmöiset toteutetaan useimmiten parhaiten. Jos joku ei usko niin muutama esimerkki on Scarface, Kummisetä ja Mafiaveljet. Listaa voi jatkaa, mutta en tuhlaa siihen aikaan.
Oikeastaan haluaisin tämän DVD:llä mutta sellaista ei ole vielä Suomessa (28.3.03). Voisin kehua tätä elokuvaa maailman ääriin asti, mutta tyydyn vain muutamaan sanaan. Mestarin otteella tehty spektaakkeli, joka muistetaan aina.
