Elokuvaan otetaan koeteltu ja toimivaksi havaittu lähtökohta, iso joukko pätevyytensä todistaneita näyttelijöitä kameran eteen, valtava määrä spektaakkelia ja taiteelliset takapirut (ohjaaja & käsikirjoittaja) ovat tehneet yhteistyötä ennenkin. Luvassa on puhdasta spektaakkelia missä avaruusoliot hyökkäävät maapallolle ja USA:n johdolla niitä vedetään päihin. Lähtökohta on juuri tuota makoisaa hömppäleipää ja siihen survotaan pihviksi [U]todella[/U] paljon ja [U]todella[/U] monta kalkkunan fileepihviä, se uppopaistetaan vasta puristetussa hoopoöljyssä ja vielä maustetaan pihistelemättömällä määrällä tahatonta/tahallista naurumekkalaa. Aivan, jep jep, aivan – Roland Emmerichin ohjaama [I]Independence Day[/I] on van leeuwenhoekin alla.
Bill Pullman on toiminnallinen presidentti, Will Smith taas onnekas hävittäjälentäjä ja nämä roolit eivät ole mitään ihmeellistä. Jeff Goldblum tuo leffaan sen pakollisen, charmikkaan tiedemiehen joka huomaa erittäin nopeasti mistä on kyse ja Judd Hirsch tämän isäukkona antaa kontrastia tälle. Randy Quaid juppona pölytyslentäjänä on sitten se uhrautuva sankari. Rooleista ei voi sanoa mitään ylittämättömän surkeaa, sillä jokainen on ammattinsa osaava persoona. Heidän vikansa ei ole se että käsikirjoituksessa olevat hahmot ovat pelkkiä sateessa vettyneitä pahvipirsteitä.
Elokuvan käsikirjoitus voi olla huono, mutta tässä tapauksessa Emmerich ja Devlin vievät vanhat & luotettavat ratkaisut huonon tuolle puolelle kieroutuneeseen nerouteen, takaisin pelkästään huonoon ja lopulta taas kieroutuneeseen nerouteen. Paitsi juoni on tyhmä myös sitä toteuttavat hahmot ovat tyhmiä ja niiden epämääräisten avaruusolioiden tyhmyys on vielä enemmän, sillä heidän itsensä tyhmyys on niin suurta että jopa tyhmä ihmiskunta keksii juonen jolla ne piestään vielä pilkallisen hohotuksen kanssa. Tämä leffa ei pelkästään kauho tyhmiä juonikäänteitään tynnyrin pohjalta vaan vielä erottelee siitä sakasta kaikista pöhköimmät ratkaisut. Näiden ratkaisujen vastapainona mukana on muutamia oikeasti vakuuttavia/hauskoja kohtauksia, mutta ne tehokkaasti alleviivaavat juonen tyhmyyttä ja pakottavat keskittymään juuri elokuvan hölmöimpään osa-alueeseen. Avaruusolioiden typeryys johtuu ehkä Pelzmannin efektistä tai ehkä ne eivät koskaan ole kohdanneet edes tyhmien otusten vastarintaa ja übertehokkaat, kaupunkeja linttaan iskevät sädeaseet eivät yksinään mitään sotaa voita. Ohjauksesta ei voi osoittaa mitään kardinaalitöppäystä, joten käsikirjoituksen nerokas tyhmyys näkyy selkeästi.
Käsikirjoitus on kliseitä ja latteutta, spektaakkeli laadukasta ja näyttelijät hyviä, joten [I]Independence Day[/I] on nautinnollisen typerä invaasioleffa. Se ottaa genren tyhmimmät ratkaisut, erottelee ne kuningasvedellä ja pelkistää ne raskaaksi mestariteokseksi calccunasarjaan. Tämä on leffa jonka pariin voi palata monta kertaa nauraaksesi sen peittelemättömän ja virtuoosimaisen hoopolle meiningille.
“[I]Welcome to earth![/I]”
